Saksanpaimenkoira
Wikipedia
| Saksanpaimenkoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa | Saksa |
| Määrä | n. 10 000-15 000 yksilöä Suomessa (77 500 koira.net:iin rekisteröityjä koiria) |
| Rodun syntyaika | 1800-luku |
| Alkuperäinen käyttö | monipuolinen käyttö-, paimen- ja palveluskoira |
| Nykyinen käyttö | monipuolinen käyttö-, paimen- ja palveluskoira |
| Elinikä | 10-15 vuotta |
| Muita nimityksiä | susikoira, sussari, seefferi, saku, sakemanni, saksari, schäfer, lotko |
| FCI-luokitus | Ryhmä 1 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | nartut 22-32 kg urokset 30-40 kg |
| Säkäkorkeus | nartut 55-60 cm urokset 60-65 cm |
| Väritys | musta ruskein merkein musta harmaa |
Saksanpaimenkoira (saks. 'Deutscher Schäferhund') on älykkyytensä, oppivaisuutensa ja miellyttämishalunsa takia maailman suosituin koirarotu. Helposti koulutettavana, kestävänä ja pelottomana se on myös yleisin poliisin ja armeijan käyttämä rotu. Saksanpaimenkoiraa voidaan käyttää paitsi vartiointi- ja suojelutehtäviin, myös esimerkiksi pelastusetsintöihin, jäljestämiseen, huume-, home- tai malminetsintäkoirana. Saksanpaimenkoira soveltuu myös erinomaisesti perhekoiraksi, jos sillä vain on riittävästi virikkeitä ja ohjattua tekemistä. Aktiivisena ja työhaluisena rotuna se vaatii myös omistajaltaan aktiivisuutta, koska rodulla on paljon energiaa.
Saksanpaimenkoirasta jotkut käyttävät myös nimitystä susikoira. Saksanpaimenkoiran ulkonäkö on joissakin tapauksissa suden kaltainen, mutta vastoin yleistä käsitystä se ei ole juurikaan lähempänä sutta kuin muutkaan koirarodut.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Rotuhistoriaa
Rodun alkuperämaa on Saksa. Rodun loi Ratsumestari Max von Stephanitz myöhään 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa. Hänen tarkoituksenaan oli jalostaa kaikkeen käyttöön soveltuva työkoira. Von Stephanitz uskoi saksalaisten paimenkoirien kykyyn ja arveli, että niistä olisi kaikkeen käyttöön sopiviksi koiriksi. Hän oli myös tietoinen vähenevästä tarpeesta paimenkoirille ja uskoi, että rotu ei selviytyisi, ellei sille keksittäisi muuta käyttöä.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen brittiläiset ja amerikkalaiset sotilaat ihastuivat saksanpaimenkoiran ominaisuuksiin ja toivat koiria näytille kotimaahansa. Rodusta tuli nopeasti suosittu lemmikkinä ja työkoirana. Nykypäivänä saksanpaimenkoira luetaan yhdeksi monipuolisimmista koiraroduista.
[muokkaa] Käyttötarkoitus
Saksanpaimenkoira kehitettiin alun perin paimenkoiraksi, mutta jo rodun perustaessa oli tiedossa että paimenkoirien tarve tulevaisuudessa vähenee huomattavasti. Tämän takia kehitettiin suojelukoe mittaamaan saksanpaimenkoiran rodunomaisia ominaisuuksia: mm. kovuutta, rohkeutta sekä taistelutahtoa. Jalostuskäyttö kiellettiin kaikilta yksilöiltä jotka eivät läpäisseet tätä koetta. Tämä koe on osiltaan auttanut saksanpaimenkoiraa saavuttamaan ja pitämään rodunomaiset ominaisuudet jotka tekevät siitä monipuolisuudessa vertaansa vailla olevan työ- ja harrastuskoiran.
Nykypäivänä rotu on jakautunut kahtia käyttölinjaisiin- ja näyttelylinjaisiin koiriin. Nykypäivänä saksanpaimenkoiralle sopivia käyttötarkoituksia ovat harrastaminen palveluskoiralajeissa, tokossa, pelastuskoiratoiminnassa, työkäytössä poliisilla, rajavartiolaitoksella, puolustusvoimilla, tullilla sekä vartijoilla työkaverina.
Saksanpaimenkoiraliitto on rodun suomalainen rotuyhdistys. Sen tarkoituksena on vaalia rotua, sen terveyttä ja käyttöominaisuuksia.
[muokkaa] Terveys
Saksanpaimenkoira on erittäin yleinen koirarotu. Sen terveysongelmat ovat usein hermostoperäisiä, immunivasteeseen vaikuttavia sairauksia: allergiat, haimavika, korva- ja silmätulehdukset, iho-ongelmat, ruuansulatuselimistön ongelmat. Luusto-ongelmia aiheuttaa pääsääntöisesti selkäongelmat: ristiluun jakauma, ylimääräiset selkänikamat, hermokanavien ahtaumat. Saksanpaimenkoiralla tulisikin kuvata Suomen Kennelliittoon menevien virallisten lonkka- ja kyynärkuvien yhteydessä myös selkäranka, olat sekä polvet.
Saksanpaimenkoirilla esiintyy myös luonneominaisuuksiin kuuluvia ongemia kuten rohkeuden puute, hermorakenneongelmat (jotka ovat yhteydessä hermostoperäisiin terveysongelmiin), korostunut terävyys, arkuus, viettiominaisuuksien puute, puute elinvoimassa jne.
[muokkaa] Väritys ja karva
Saksanpaimenkoiralla on sallittuja värejä: musta ruskein merkein, musta ja harmaa. Saksanpaimenkoiria voi syntyä myös valkoisena, mutta tämä ei ole ollut koskaan hyväksytty väri saksanpaimenkoirissa. Valkoisista saksanpaimenkoirista on kehitetty oma rotu: valkoinenpaimenkoira, johon valkoisen saksanpaimenkoiran voi yrittää rotuunottaa. Viime aikoina on myös esitetty mielipiteitä siitä, että pitkäkarvaisista saksanpaimenkoiristakin olisi eriytettävä oma rotunsa. Asia ei toistaiseksi ole saanut vastakaikua korkeammilta tahoilta.
Syntyvistä pennuista joidenkin arvioiden mukaan noin 25 prosenttia on pitkäkarvaisia. Pitkäkarvaisuus on valkoisen värin tapaan rotumääritelmän vastaisia ja näin ollen pitkäkarvaiset ovat ei-toivottuja. Valkoiset ja pitkäkarvaiset koirat eivät voi saada hyväksyttyä arvosanaa koiranäyttelyissä.
