Seili
Wikipedia
Seili on saari Nauvon kunnassa. Se sijaitsee Saaristomerellä, Airiston eteläosassa, noin 30 kilometriä Turusta etelään. Saaren suurin pituus on noin 2,5 kilometriä ja suurin leveys noin 1,5 kilometriä. Seili pinta-ala on noin 1,6 km2. Saaren suomenkielinen nimi on muunnelma ruotsinkielisestä Själö-nimestä. Nimi tulee Nauvon murteen hyljettä tarkoittavasta själ-sanasta. Tämä kertoo Seilin olleen hylkeiden asuinpaikka ja siten hylkeenpyytäjien tiedossa jo kauan.
Tänä päivänä Seilissä toimii Turun yliopiston alaisuudessa oleva Saaristomeren tutkimuslaitos sekä kesäaikaan yleisölle avoimena oleva Seilin museokirkko. Saaressa on vierasvenelaituri.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
[muokkaa] Esihistoria
Nykyinen Seilin saari on muodostunut useammista saarista, jotka ovat maankohoamisen myötä kasvaneet yhteen. Viimeisimmän jääkauden jälkeen saaret kohosivat vähitellen merestä ja nykyään korkeimmat kohdat, jotka nousivat merestä noin 5000 vuotta sitten, ovat noin 40 metriä meren pinnan yläpuolella.
[muokkaa] Kruunun saari
Seili oli ainakin jo 1500-luvulta lähtien Ruotsin kruunun hallinnassa oleva saari. Siellä tiedetään olleen maatila, Fogdeby, jota viljeli kaksi kruunun talonpoikaa. Myöhemmin maatilan velvollisuuksiin lisättiin Seilin hospitaalin omavaraisuudesta huolehtiminen ruoan ja eläinten rehun suhteen. Kruunun hallinnassa olevana paikkana Seili oli myös luonnollinen paikka valtiolliselle sairaalalle kun sellainen päätettiin myöhemmin sinne perustaa.
[muokkaa] Spitaalihospitaali
Seilin historia sairaalasaarena alkoi vuonna 1619, jolloin kuningas Kustaa II Adolf julkaisi 15. päivänä heinäkuuta avoimen käskykirjeen uuden leprasairaalan perustamiseksi. Sen mukaan spitaalitauti oli Jumalan rangaistus syntisestä elämästä, ja Turun ulkopuolelta oli siten etsittävä saari, jonne voitaisiin rakentaa leprasairaala. Sinne tultaisiin sijoittamaan kaikki Turun silloisten hospitaalien leprapotilaat sekä mielisairaita ja muita kroonikoita. Kuninkaan käskyn toteuttamiseen ryhtyi toimikunta, johon kuuluivat valtakunnanneuvos Johan Skytte, Turun linnan herra Carl Oxenstierna sekä Jochim Berends ja Johan Ottesson. Valinnan kohdistuminen Seilin saareen on ymmärrettävää: saarihan sijaitsi vilkkaan Turku - Tukholma laivareitin lähellä, sen suojassa oli vanhastaan käytetty ankkuripaikka ja lisäksi hautausmaaksi soveltuva hiekkaharju.
Ensimmäiset potilaat saarelle tuotiin jo 1300-luvulla toiminnassa olleesta Turun Pyhän Yrjön hospitaalista, joka toimi kaupungin leprahoitolana. Ensimmäisessä vaiheessa leprapotilaita tuli saarelle noin 50. Vuonna 1624 tuotiin Turusta myös Pyhän Yrjön hospitaalin kirkko Seiliin ja se kasattiin saarella uudelleen. Jo aiemmin, vuonna 1622, Turun hospitaalirakennukset oli poltettu maan tasalle tartuntavaaran pelossa. Turussa sairaita ja raihnaisia hoidettiin myös Pyhän Hengen huoneessa, joka toimi läheisessä yhteydessä Pyhän Yrjön hospitaalin kanssa. Sieltä tuotiin ”pyhänhengenvaivaisia” Seiliin vuodesta 1624 lähtien. Spitaalisille tarkoitetut rakennukset sijoitettiin pääsaaren itäpuolelle, kapean salmen siitä erottamalle saarelle. Ensimmäisessä vaiheessa rakennettiin neljä asuinrakennusta, leivintupa ja sauna. Näistä puurakennuksista on enää näkyvissä kivijalkoja. Maankohoamisen ja hiekan kerrostumisen takia saari on nykyään maayhteydessä Seilin pääsaareen. Isonvihan aikana 1713-21 rakennukset rappeutuivat ja potilasmäärä pieneni vähäiseksi. Vain pääsaaren rakennukset kunnostettiin. Uusi, yhä olemassa oleva, puukirkko rakennettiin entisen paikalle v. 1733. Isonvihan jälkeen leprasairaiden lukumäärä laski voimakkaasti ja myös aiemmin korkea kuolleisuusaste aleni. Spitaalipotilaille ei järjestetty varsinaista lääkärinhoitoa. Ensimmäisen kerran saarella vieraili lääketieteen oppinut vuonna 1686. Myöhemminkään lääkärin läsnäolo saarella ei ollut yleistä. Muita hoitokeinoja olivat paloviina, parantavien lähteiden vesi ja Jumalan sana. Hospitaalin johdossa olivat läänin maaherra ja Turun piispa. Paikallisesta valvonnasta vastasi Nauvon kirkkoherra. Isonvihan jälkeen Seiliin siirrettiin lähinnä mielisairaita, viimeinen spitaalipotilas kuoli vuonna 1785.
[muokkaa] Mielisairaala
Vuosina 1785-1840 Seilin hospitaali toimi mielisairaalana. Potilasmäärä vaihteli 30:n ja 50:n välillä. Paikkaluvultaan laitos oli Suomen suurin mielisairaala. 1700-luvun hirsisistä rakennuksista on säilynyt kirkon lisäksi vain pappila. Ensimmäinen nykyäänkin jäljellä olevista kivirakennuksista valmistui neliömäisen pihan itä- ja eteläpuolelle v. 1801-03. Pihan länsi- ja pohjoispuolella olleitten vanhojen puurakennusten tilalle rakennettiin 1851 Turun kaupunginarkkitehti P.J. Gylichin piirtämät kivirakennukset. Näin valmistui saaristomiljöössä varsin harvinainen uusklassinen rakennuskokonaisuus. Sairaalan sisällä rakennus jaettiin pitkällä käytävällä, jonka varrella oli 187 x 207 cm kokoisia yhden hengen huoneita. Henkilökunta piti potilaita hyvin eristyksissä eikä sellien kunnosta juuri huolehdittu. Läänin viranomaisten eri tarkastuskäynneillä 1800-luvulla sairaalan toiminnan ja rakennusten todettiin olevan kehnosti hoidettu. 1820-luvulla sairaalaa suunniteltiin jo siirrettäväksi Turkuun, mutta suunnitelmat raukesivat Turun palon myötä 1827. Vuonna 1841 Seilin hospitaali muutettiin parantumattomasti mielisairaille tarkoitetuksi turvalaitokseksi. Vuoden 1851 laajennus lisäsi potilaspaikkoja 67:ään ja siten Seiliin voitiin siirtää entistä enemmän potilaita erityisesti uudesta Lapinlahden mielisairaalasta, jonne nyt sijoitettiin Etelä-Suomen potilaita. Seilin hospitaalin toiminta-aate muuttui jälleen vuonna 1889. Silloin kaikki hospitaalin miespotilaat siirrettiin Käkisalmen vastavalmistuneeseen turvalaitokseen. Tästä eteenpäin Seilissä oli vain naispotilaita ja sellaisena sairaalana se toimi aina vuoteen 1962 saaakka. Vuodesta 1960 lähtien sairaalaan ei enää otettu uusia potilaita ja lopulta sairaala lakkautettiin vuonna 1962. Eristyksen aika oli ohi Seilissä ja yleisemminkin suomalaisessa mielisairaanhoidossa.
[muokkaa] Seilin kirkko
Seilin saaren nykyinen puukirkko rakennettiin vuonna 1733 vanhan, Turusta siirretyn, kirkon paikalle. Sen rakennusmestariksi mainitaan kirkossa olevassa perustamistaulussa merimaskulainen Kaarle Jaakonpoika. Kirkon rakentamistyöt aloitettiin 1.6.1733 ja ne valmistuivat 23.8.1733 ja se vihittiin käyttöön kolme päivää myöhemmin. Tämän jälkeen kirkon sisällä ei ole tehty suuria muutoksia. Kirkon ikkunoita on suurennettu vuonna 1839. Tämän johdosta seiniin lisättiin tukipalkit vuonna 1933. Kirkon lattiaa ja penkkejä on hieman korjailtu vuosien saatossa. Kirkon sisustus on pelkistetty; kaikki pinnat saarnastuolia lukuun ottamatta ovat käsittelemättömiä.
Kirkko on muodoltaan ristikirkko. Tynnyriholvin kattama runkohuone on itä-länsisuuntainen ja sivusakarat ovat matalammat, kapeammat ja lyhyemmät. Sakaristo sijaitsee pohjoissakarassa ja alttari itäisessä. Kuoriaitaa vastaava aita erottaa kirkon länsiosan, jossa istuivat ”tarttuvien tautien vaivaamat” eli spitaaliset. Sairaiden puolella on oma pieni alttari ja sisäänkäynti, joka nykyään on suljettu. Saarnastuolin maalaukset ja saarnastuolitaulun on tehnyt C. J. v. Holthusen. Taulu kuvaa naista sairasvuoteella ja enkeliä, joka pitelee kalkkia ja ristillä koristeltua öylättiä. Helge Sténin vuonna 1948-49 maalaaman alttaritaulun aihe on myrsky Gennesaretinjärvellä.
Kirkkopihalla on kellotapuli, joka on rakennettu vuonna 1960 vanhan tapulin piirustusten mukaan, ja risti, joka on pystytetty vuonna 1982 kaikkien 663:n Seilissä kuolleen spitaalisen muistoksi.
Nykyään Seilin museokirkko on kesäisin avoinna matkailijoille. Kesällä 2006 museo oli auki neljä tuntia päivässä ti-su 1.6. – 31.8.
[muokkaa] Saaristomeren tutkimuslaitos
Valtio luovutti vuonna 1964 Seilin hospitaalin rakennukset ja lähialueet Turun yliopistolle, joka perusti sinne Saaristomeren tutkimuslaitoksen. Tutkimuslaitoksen toiminta-ajatuksena oli monitieteinen tutkimus liittyen saariston muotoutumiseen, eliömaailman sopeutumiseen saaristoympäristöön ja ihmisen sijoittumiseen alueelle. Tätä ennen saariston tutkimusta oli tehty Lohmin biologisella asemalla Korppoossa. Laitoksen asema erillislaitoksena säilyi, kun yksityinen Turun yliopisto siirtyi valtion hallintaan vuonna 1974. Entisen sairaalan muut maa- ja vesialueet tulivat Metsäntutkimuslaitoksen ja kirkko Museoviraston hallintaan. Saaristomeren tutkimuslaitos on Turun yliopiston ympäristöntutkimuskeskuksen alainen laitos, jonka tehtävänä on edistää, koordinoida ja toteuttaa monien tieteenalojen tutkimusta Saaristomerellä ja Itämerellä. Laitoksella on toimisto ja tutkimustilat Turussa yliopistonmäellä sekä kaksi toimipistettä Saaristomerellä: Nauvon Seilissä sijaitseva varsinainen tutkimuslaitos ja Korppoon Lohmissa sijaitseva kenttäasema. Laitoksen toimintaan kuuluu tutkimuksen ja tutkimus- ja kurssitoiminnan tukemisen lisäksi meriympäristön tilan pitkäaikaisseuranta, jota tehdään havainnoimalla säännöllisesti keskeisiä meren ja sään tilasta kertovia muuttujia. Osa seurannoista on toteutettu yhteistoiminnassa muiden tutkimustahojen kanssa. Jatkuvassa seurannassa ovat mm. ilman lämpötila, kosteus ja paine, sademäärä, meriveden lämpötila ja suolapitoisuus sekä planktonyhteisön koostumus. Tutkimuslaitos toimittaa tarvittaessa sekä elävää että konservoitua näytemateriaalia (esim. kalat, selkärangattomat eläimet, plankton, levät, muu kasviaineisto, merivesi ym.) ympäri vuoden sekä yliopistoille että muille tutkimusyksiköille. Tutkimuslaitos osallistuu Turun yliopistossa annettavaan bio- ja ympäristötieteiden opetukseen ja tarjoaa eri oppiaineiden ja oppilaitosten kursseille ja seminaareille opetustiloja ja -välineitä. Kurssit ja seminaarit ovatkin merkittävä osa Seilin tutkimusaseman kesäistä toimintaa. Saaristomeren tutkimuslaitoksen toimintaa valvoo ja kehittää Turun yliopiston ympäristöntutkimuskeskuksen johtokunta. Nykyisin Seili kuuluu Saaristomeren kansallispuistoon.
[muokkaa] Kirjallisuutta
Turunen, Sakari ja Achté Kalle: Seilin hospitaali 1619-1962. Käytännön lääkäri 1/1976.
