Sodankäynnin vanhat totuudet
Wikipedia
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. Voit auttaa parantamaan artikkelia lisäämällä asianmukaisia lähteitä. |
Tavanomainen sodankäynti on muuttunut, osittain merkittävästikin. Muutoksessa tärkeää on mm. se, että jotkut vanhat (sotilaalliset) totuudet eivät pidä enää paikkansa. Tällaisina muuttuneina totuuksina voidaan mainita mm:
- epäsuoralla tulella ei kannata ampua pistemaaleja, esim. panssarivaunua
- määrä dominoi taktisella taistelukentällä laatua
- sotilaallisten kohteiden poisto kartoista on hyvää salaamista
- huomion siirtäminen ongelmatilanteissa ulkopolitiikkaan, sodan aloittaminen, on järkevää poliittista toimintaa
- kokemus voittaa nuoruuden
- maa ja ihmiset ovat aina voimaa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Epäsuora tuli ja pistemaalit
Epäsuoralla tulella ei kannata ampua pistemaalia, esim. panssarivaunua, koska osumatodennököisyys on noin 0,01 - 0,001, siis yksi laukaus sadasta tai tuhannesta. Uusilla täsmäammuksilla (Strix, Sadarm) panssarivaunujen tuhoaminen on jopa tehokasta ja mullistaa panssarintorjunnan. Vihollisen panssarivaunut voidaan tuhota syvällä sen omassa selustassa, kauan ennen kuin ne pääsevät taisteluun omien panssareidemme kanssa. Tämä toteutui ensimmäisen kerran suuremmassa mittakaavassa Bekaan laakson taisteluissa Libanonissa 1982. Tämä panssaritorjunnan mullistus on myös hyvä esimerkki systeemistä (panssarintorjunta). Systeemi muodostuu osista (miinoitteet, jalkaväen panssarintorjunta, panssarivaunut jne) ja osien välisistä suhteista. Kun systeemiin lisätään uusi osa (epäsuora tuli ja sen täsmäammukset) systeemin käyttäytyminen muuttuu, tässä tapauksessa mullistavasti.
[muokkaa] Määrän ja laadun suhteesta
Määrä dominoi taktisella taistelukentällä Lancasterin neliölain vallitessa. Sen mukaan tappiomme ovat kääntäen neliöön verrannolliset lukumääräiseen ylivoimaamme nähden. Esim. jos meillä on kolminkertainen lukumääräinen ylivoima, tappiomme ovat yksi yhdeksäsosa vastustajan kärsimistä tappioista. Määrä dominoi laatua, tehokkuutta neliöön verrannollisena.
Jos on mahdollista tehostaa toimintaa, laatua, kymmeniä prosentteja vuodessa joka vuosi, niin mikään määrä ei pysty kyseistä laatua korvaamaan, vaikka määrän korvaaminen laadulla on erittäin epäedullista laadulle.
Ja tällaisia laadun paranemisia on mahdollista saada aikaiseksi mm. informaatiotekniikan käytöllä (vrt. edellinen kohta), toimintatapojen muutoksella ja koulutuksella. Esim. 60 prosentin tehon kasvu vuosittain (vastaa Mooren lakia, tehon kaksinkertaistumista puolessatoista vuodessa) korvaa kolminkertaisen lukumääräylivoiman (= yhdeksänkertaisen laadun) 4 vuodessa ja 9 kuukaudessa.
Yksittäisen pommikoneen kyky tuhota maali on kasvanut toisen maailmansodan ajasta (1500 konetta per maali) nykyhetkeen (B-2, yksi kuudestoistaosa konetta per maali) noin 24.000 kertaiseksi. Kyse on siis siitä, että laadun, tehon jatkuva lisääminen on mahdollista, ei prosentteja vaan kymmeniä, jopa satoja prosentteja erityisesti uudella tekniikkalla mutta myös uudella tavalla toimia, uudella koulutuksella jne.
Tämä ilmiö korostaa mm. kaupallisen tietotekniikan käyttöä, koska sen tehon nousu on suurista markkinoista ja tutkimuspanoksista johtuen omaa luokkaansa sekä kykyä ottaa uutta tekniikkaa nopeasti käyttöön, siis uudistua, päivittää järjestelmiä ja hankkia niitä nopeasti.
Systeemiteoreettinen tarkastelu tässä tapauksessa on se, että systeemin osien suhteessa on tapahtunut muutos, laadun vuosikasvu on noussut muutamista prosenteista kymmeniin prosentteihin. Jos siis koko asevoimien laatua (tehokkuutta) voitaisiin parantaa Mooren lain mukaisesti ja Lancasterin neliölaki vaikuttaisi koko asevoimiin (se toimii lähinnä taktisella tasolla), saataisiin esim. seuraavanlaisia tilanteita:
- asevoimamme olisi nyt 350.000 miestä ja olisimme vihollisen kanssa tasavertaisia.
- vihollinen lisää puolentoista vuoden sisällä tehokkuuttaan kaksikertaiseksi. Jos korvaamme em. laadun määrällä, joka on erittäin edullinen vaihtoehto Lancasterin neliölain vaikuttaessa, tarvitsemme puolentoista vuoden päästä neliöjuuri(2) * 350.000 miestä = 495.000 miestä
- vihollinen lisää tehokkuuttaan edelleen puolessatoista vuodessa kaksikertaiseksi. Tarvitsemme nyt, kolme vuotta alun jälkeen neliöjuuri(2) * 495.000 miestä = 700.000 miestä
- 4,5 vuoden päästä tarvitsemme 990.000 miestä (ja naista) ja
- 6 vuoden päästä 1.400.000 miestä (, naista ja lasta).
Jos ja kun laatua pystytään nostamaan kymmeniä prosentteja vuodessa, mikään määrä ei pysty ko. laatua pidemmällä aikavälillä korvaamaan, vaikka korvaaminen on Lancasterin neliölain kautta erityisen edullista määrälle. Tietotekniikan, uusien organisaatiomallien, uuden doktriinin, uuden koulutuksen jne. kautta laadun kohentaminen on mahdollista aivan uudenlaisina määrinä. Oleellista yhä enemmän on siis nopeus, oppiminen ja uudenlainen toiminta.
Toista maailmansotaa pidetään vaiheena, josta laadun ylivoima aikoi. Siinä tekniikan määrä korvattiin paremmalla tekniikalla. Sodan aikana tuli käyttöön monia täysin uusia asejärjestelmiä: tietokone, elektroninen sodankäynti, suihkuhävittäjä, herätesytyttimet, ohjukset, ydinase. Lopullisesti laatu otti niskalenkin määrästä 1982 Falklandin sodassa, jossa kaukana kotoaan taistellut lukumääräisesti alivoimainen Royal Navy ja Royal Marines kukisti lukumääräisesti paljon suuremman, kotikentällään taistelleen Argentiinan asevelvollisarmeijan.
Nykyaikana ollaan jatkuvasti siirtymässä kohti keskiajalla vallinnutta tilannetta, jolloin taistelukenttää dominoi laatu (ritarit, pitkäjousimiehet, janitsaarit, samurait, mamelukit jne.) ja massan tehtävänä oli vain tukea laatua – liian suuri armeija oli vain logistinen painolasti. Tämä tilanne murtui tuliaseiden kehittymisen myötä, jolloin sodankäynti "egalitarisoitui"; pakkovärvätty talonpoika, jolle annettiin musketti, saattoi helposti surmata kauan harjoitelleen ja hyvin varustautuneen eliittisotilaan hetkessä. Tämä kehitys kääntyi toisessa maailmansodassa.
Pienimmän itsenäiseen toimintaan taistelukentällä kykenevän yhtymän koko on jatkuvasti pienentynyt. Napoleonin aikana se oli armeija (100,000+ miestä). Ensimmäisessä maailmansodassa se oli armeijakunta (50,000+ miestä) ja toisessa maailmansodassa divisioona (20,000+ miestä). Nykyisin perusyhtymä on prikaati (5000 miestä) ja USA:n armeijassa se on taisteluosasto, jonka muodostaa panssarijalkaväkipataljoona ja telatykistöpatteristo (noin 1000 miestä). Elävän voiman tarve on siis pienentynyt sadassa vuodessa viideskymmenesosaan. Määrä on korvautunut laadulla aseteknologiassa, suojausteknologiassa, informatiikassa ja koulutustasossa.
[muokkaa] Salaaminen ja kartat
Sotilaallisten kohteiden poisto kartoista on hyvää salaamista. Tämä toimi ennen satelliittiaikakautta. Satelliittiaikakaudella siitä tulee vaarallinen periaate, koska vertaamalla omia satelliittikarttoja vastustajan "käsiteltyihin" karttoihin, sotilaskohteet voidaan erotella, kohteina, jotka ovat omissa kartoissa mutta eivät vastustajan kartoissa.
[muokkaa] Sota sisäpolitiikan ongelmien ratkaisijana
Huomion siirtäminen pois sisäpolitiikan ongelmista sodankäyntiin on edullista ja usein käytetty keino pysyä vallassa. Tämä tulee vaaralliseksi, jos vastustajan sodankäynti perustuu johtamissodankäyntiin, eli vastustajan poliittisen johdon tuhoamiseen. Tällöin sodan aloittaja, poliittinen johtaja, ei jää nauttimaan sen hedelmistä. Vrt. etätäsmäaseet, risteily- ja Pershing- ohjukset Euroopassa 1980- luvulla, Libya 1982 (Kaddaf), Persianlahti 1991 ja 2003 (Hussein, GBU-28).
[muokkaa] Kokemus ja nuoruus
Kokemus voittaa aina nuoruuden tai että aikuinen on aina fiksumpi kuin lapsi. Tämä perustuu muuttumattomuuteen. Uusissa asioissa on oleellista, kuinka kauan kukin on uutta asiaa hoitanut, ei pelkkä ikä. Eli jos ei tule uusia asioita, ikä on sama kuin kokemus. Mutta jos tulee uusia asioita, tilanne muuttuu. Kokemus uudesta asiasta on sitä, kuinka kauan olet sen kanssa toiminut (uuden asian syntyisen jälkeen). Jos luutnantti on käyttänyt tietokoneita kymmenen vuotta ja eversti ei yhtään, luutnantilla on enemmän tietoja tältä muutosalueelta.
[muokkaa] Maa ja ihmiset voimana
Maa ja ihmiset oli aina voimaa. Aiemmin maatalousmaan ja sen mukana veronmaksajien ja sotilaiden lisääntyminen toi luonnostaan lisää vaurautta, valtaa ja voimaa. Entä nyt? Länsi-Saksa - Itä-Saksa. Venäjä. Tai toisella puolella Singapore, Japani, Luxemburg. Tässä on kyse pitkälti samasta asiasta kuin yllä määrän ja laadun suhteessa.
