Sukraloosi

Wikipedia

Sukraloosi on keinotekoinen makeutusaine, joka keksittiin vuonna 1976. Se on makeudeltaan noin 500–600-kertainen sokeriin verrattuna. Maultaan se muistuttaa paljon sokeria. Sen ADI-arvo on 0–15 mg painokiloa kohti. Toisin kuin aspartaami se kestää hyvin kuumentamista ja pitkiä säilytysaikoja. Sukraloosin E-koodi on E955.

Sukraloosin keksivät Tate & Lylen tiedemiehet työskennellessään Queen Elizabeth Collegen tutkijoiden kanssa (nykyään osa King's College Londonia)

Kanada oli ensimmäinen maa, jossa sukraloosin (markkinanimenä Splenda) käyttö makeutusaineena hyväksyttiin vuonna 1991. Kanadan jälkeen yli 60 maata on hyväksynyt sukraloosin käytön, näiden joukossa muun muassa Australia vuonna 1993, Uusi-Seelanti 1996, Yhdysvallat 1998, Euroopan unioni vuonna 2004 ja nykyään myös Suomi.

Tate & Lyle valmistaa sukraloosia tehtaallaan McIntohissa, Alabamassa, Yhdysvalloissa. Lisävalmistuskapasiteettia on rakenteilla Singaporeen.

Huhtikuussa 2006 Coca-Cola Light -juomassa aspartaami korvattiin sukraloosilla. Sukraloosia käytetään muun muassa ruokien, juomien, maitotuotteiden ja leivonnaisten makeuttamiseen mutta myös pöytämakeuttajana sokerin tapaan. Sukraloosi sopii myös diabeetikoille ja harvinaista fenyyliketonuriaa sairastaville, joille aspartaami ei sovi.

Sukraloosin kemiallinen kaava on C₁₂H₁₉Cl₃O₈, CAS-numero 56038-13-2, moolimassa 397,64 g/mol ja sulamispiste 125–130 °C. Sukraloosia valmistetaan klooraamalla valvotusti sakkaroosia eli tavallista sokeria.

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.