Suodin (valokuvaus)
Wikipedia
Suodin on objektiiviin kiinnitettävä optinen lisävaruste, jolla voidaan vaikuttaa filmille tai kuvakennolle tallennettavaan lopulliseen valokuvaan. Vaikka kuvankäsittelyllä voidaankin toistaa lukuisten suotimien vaikutuksia, suotimilla on edelleen paikkansa valokuvauksessa.
Suotimia on kahta päätyyppiä. Tavallisempaa objektiivin etuosaan kiinnitettäviä suotimia ja objektiivin takaosaan, kameran rungon ja objektiivin väliin kiinnitettäviä suotimia.
Objektiivin etuosaan kiinnitettävien suotimien osalta on vastaavasti olemassa kaksi päätyyppiä, sellaisenaan objektiivin suodinkierteeseen kiinnitettävät suotimet ja erilliseen suodikierteeseen kiinnitettävään suodinkiinnikkeeseen kiinnitettävät suotimet.
Suotimia valmistetaan eri kokoisina ja yhden koon suotimet sopivat vain määrätyn kokoiseen suodinkierteeseen. Suotimien käytön useammissa objektiiveissa mahdollistamiseksi objektiivien valmistajat pyrkivät usein yhdenmukaistamaan määrättyyn sarjaan kuuluvien objektiivien suodinkierteiden koon siten, että esimerkiksi harrastelijoille suunnatuissa objektiiveissa suotimien halkaisija on vaikkapa 52 tai 58 millimetriä, kun ammattikäyttöön tarkoitetuissa objektiiveissa koko voi olla vaikkapa 72, 77 tai 82 millimetriä, joissakin tapauksissa jopa 130 millimetriä.
Huomioitaessa täyskokoista 36 millimetrin filmiä pienemmällä kennolla toteutetut digitaaliset järjestelmäkamerat, suotimien kanssa voidaan käyttää erinäisiä soviterenkaita, joilla esimerkiksi 58 millimetrin suodin voidaan kiinnittää 72 millimetrin suodinkierteen objektiiviin niin, etteivät suotimen reunat tästä huolimatta piirry lopulliseen kuvaan.
Yleispiirteitä erilaisista suotimista on kuvattu alla.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ultravioletti (UV 0)
Ultraviolettisuodin on väritön, tavalliselta lasilta näyttävä suodin. Se vähentää filmille tai kennolle pääsevän ultraviolettivalon määrää, jonka katsotaan esimerkiksi korkealla vuoristossa tai aavalla merellä pehmentävän värikontrastia.
Yleisesti ultraviolettisuotimia käytetään kuitenkin suojaamaan objektiivin etummaista linssielementtiä suojalasin tavoin.
[muokkaa] Päivänvalo (Skylight 1A/B)
Päivänvalosuodin on ultraviolettisuodinta vastaava suodin. Ulkonäöllisesti suodin näyttää ultraviolettisuotimelta, joka on väriltään hailakan oranssi tai vaaleanpunainen.
Kuten ultraviolettisuodinkin, suodin poistaa ultraviolettisäteilyn mahdollisesti tuomia pehmentymiä kuvien värikontrastissa. Toisin kuin ultraviolettisuodin, päivänvalosuodin vaikuttaa kuitenkin kuvan värilämpötilaan sitä kohottavasti. Suotimen käytännön vaikutus on kuten ultraviolettisuotimella, mutta värilämpötilan kohottamisen johdosta se on omiaan esimerkiksi tekemään kalpeasta ihosta lämpimämmän oloisen.
Ultraviolettisäteilyyn liittyvien kysymysten lisäksi suodin ei saa aikaan vaikutuksia, joita ei voisi toisintaa kuvankäsittelyohjelmalla. Suotimen vaikutusten toisintaminen kuvankäsittelyssä on kuitenkin helpompaa, jos alkuperäinen kuva on kuvattu RAW-muotoon, jolloin kuvan värilämpötilan valinta on yksinkertaisempaa.
[muokkaa] Harmaasuodin (ND 2, 4, 8)
Harmaasuodin on nimensä mukaisesti väriltään harmaa suodin, jonka tarkoituksena on vähentää filmille tai kuvakennolle pääsevän valon määrää. Ulkonäöllisesti suodin näyttää harmaalta UV-suotimelta.
Suotimen tarkoituksena on mahdollistaa oikea valotus erinäisissä erikoisemmissa kuvaustilanteissa.
Mikäli valokuvaaja tahtoo esimerkiksi kuvata veden rasvatyynenä tai putouksen yhtenäisenä vesivirtana, tarvitaan pidempiä valotusaikoja. Päivänvalossa kuvattaessa tällaiset valotusajat saavat kuvan kuitenkin tavallaisesti ylivalottumaan. Ylivalottumisen estämiseksi voidaan käyttää harmaasuodinta, joka vähentää filmille tai kennolle pääsevän valon määrää niin, että tavoiteltu vaikutelma saavutetaan kuvan ylivalottumatta.
Koska valotukseen vaikuttaa paitsi valotusaika, myös käytettävä aukko, harmaasuotimien avulla voidaan myös käyttää suurempaa aukkoa ilman, että kuva ylivalottuisi. Käytännössä tästä on hyötyä esimerkiksi silloin, kun yksilönä ilmenevä kohde kuten henkilö, tahdotaan erottaa taustastaan mahdollisimman lyhyellä syväterävyysalueella.
Harmaasuotimia valmistetaan eri vahvuuksina, joista tavallisimmat lienevät aukon (1/2), kaksi (1/4) tai kolme (1/8) vallitsevan valon määrästä filmille tai kennolle päästävät suotimet.
Tämän suotimen vaikuttaessa suoraan filmille tai kennolle tallennettavan kuvainformaation ominaisuuksiin, sen vaikutusten toisintaminen kuvankäsittelyohjelmassa voi olla hankalaa tai mahdotonta.
[muokkaa] Murtovärisuodin
Murtovärisuodin on osin värjätty, osin väritön suodin. Suotimen tarkoituksena on mahdollistaa valokuvan dynaamisen alueen hallinta vähentämällä kuvan eri osien välisiä valotuseroja.
Tavallisimmin murtovärisuodinta käytetään maisemakuvauksessa vähentämään kuvan eri osissa ilmenevän valon määrän eroja siten, että esimerkiksi taivaalla olevat pilvet piirtyvät ylivalottumatta ja kuvan etualalla oleva maa ei puolestaan alivalotu.
Tämän suotimen vaikuttaessa suoraan filmille tai kennolle tallennettavan kuvainformaation ominaisuuksiin, sen vaikutusten toisintaminen kuvankäsittelyohjelmassa voi olla hankalaa tai mahdotonta.
[muokkaa] Polarisaatiosuodin
Polarisaatiosuodin vähentää vedestä, lasista ja vastaavista epämetallisista pinnoista kuvaan tulevia heijastuksia. Vastaavasti suodin syventää kuvan värisävyjä, tehden esimerkiksi taivaasta tummansinisen. Erityisen merkittävää värisävyjen syveneminen on lehtivihreässä. Vastaavasti suodin tekee pilvistä tavanomaista valkoisempia.
Polarisaatiosuotimia on kahta päätyyppiä, lineaarisia polarisaattoreita ja pyöröpolarisaatiosuotimia. Näistä viimeksi mainitut pyöröpolarisaatiosuotimet ovat nykyisin käytetympiä, niiden mahdollistaessa järjestelmäkamerassa automaattisen tarkennuksen ja valotuksen, jotka eivät ole mahdollisia lineaarisilla polarisaatiosuotimilla.
Rakenteellisesti pyöröpolarisaatiosuotimessa on kaksi erillistä elementtiä - varsinainen suotimeen kiinnitettävä osa suotimesta ja siihen kiinnitetty käännettävä kehä, jolla polarisoinnin voimakkuutta voidaan säädellä. Voimakkaimmillaan vaikutus on silloin, kun auringon valo on 90-asteen kulmassa kuvaajaan ja polarisaatio on säädetty voimakkaimmilleen.
Polarisaatiosuotimen haittana voidaan pitää sitä, että se vähentää äärimmillään filmille tai kennolle pääsevän valon määrää kaksi aukkoa, eli valon määrä laskee 1/4 osaan vallitsevan valon määrästä. Toisaalta harmaasuodinta koskevassa osiossa esitetyin tavoin, tämä voi joskus olla toivottavaa.
Koska suodin vaikuttaa suoraan tallennettavan kuvainformaation ominaisuuksiin, sen vaikutusten toisintaminen kuvankäsittelyohjelmassa voi olla hankalaa tai mahdotonta.
[muokkaa] Suojalasi
Suojalasi ei ole varsinainen suodin. Suojalasilla tarkoitetaan nimensä mukaisesti objektiivin etummaista linssielementtiä suojaamaan tarkoitettua lasia, jonka tarkoituksena ei ole vaikuttaa tallennettavaan lopulliseen kuvaan. Nimensä mukaisesti suojalasin tarkoituksena on yksinomaan suojata objektiivin etummaista linssielementtiä naarmuilta ja lialta.
[muokkaa] Suotimien suhde kuvankäsittelyohjelmiin
Huomioitaessa kuvankäsittelyohjelmien tarjoamat mahdollisuudet muokata kuvaa jälkikäteen, suotimien käyttö saattaa vaikuttaa osin tarpeettomalta.
Lopullisen valokuvan kannalta vaikutuksellisimpina suotimina voitaneen pitää polarisaatio-, harmaa- ja murtovärisuotimia, näiden vaikuttaessa tallennettavaan kuvaan tavalla, jota kuvankäsittelyohjelmilla on äärimmäisen hankalaa tai mahdotonta toistaa jälkikäteen. Mainituille suotimille on yhteistä se, että ne vaikuttavat suoraan filmille tai kennolle tallennettavaan kuvainformaatioon, polarisaatiosuotimen vähentäessä tai poistaessa ilman sellaista otetussa kuvassa olevia heijastumia ja harmaa- ja murtovärisuotimien mahdollistaessa sellaisen informaation tallentamisen, joka ilman niitä jäisi ylivalottuneena tallentumatta kokonaan.
[muokkaa] Suotimien edut ja haitat
Suotimien tuomia etuja objektiivien suojaamisessa pidetään sinänsä riidattomina. Selvää on, että esimerkiksi lian poistaminen suotimen pinnalta sisältää vähäisemmän taloudellisen riskin kuin itse objektiivin etummaisen linssielementin puhdistaminen. Mikäli suodin vahingoittuu, vahinko rajoittuu suotimen arvoon, objektiivin vahingoittumisen aiheuttaesa pahimmillaan suotimen arvoon nähden moninkertaiset menetykset.
Suotimien haittana voidaan pitää kuitenkin sitä, että ne saattavat heikentää kuvanlaatua. Kuvanlaadun heikkenemisen osalta suotimen laadulla on kuitenkin keskeinen merkitys. Suositeltavana pidetään, että suodin vastaa laatutasoltaan vähintään objektiivin laatua.
Suotimien lisätessä ylimääräisiä optisia elementtejä kuvan ottamiseen, suodinta käytettäessä vastavalosuojan käyttämistä pidetään yleisesti erityisen perusteltuna, silla suotimet ovat omiaan luomaan erilaisia heijastumia kuviin.
Suotimien käyttö voi myös suoraviivaistaaa kuvan jälkikäsittelyä. Toisaalta, suotimella otettu kuva ei välttämättä mahdollista niin suurta jälkikäsitteylyvaraa, kuin ilman suodinta otettu kuva.
