Suomen sosialidemokraattinen nuorisoliitto

Wikipedia

Suomen sosialidemokraattinen nuorisoliitto (SSN) (1906–1923) oli vasemmistolainen poliittinen nuorisojärjestö. Liitto oli perustettaessa lähellä Suomen sosialidemokraattista puoluetta (SDP), mutta sisällissodan jälkeen se valitsi viiteryhmäkseen Suomen sosialistisen työväenpuolueen (SSTP) ja kommunistit.

Sisällysluettelo 1 Historia 1.1 Perustaminen 1.2 1908-1914 1.3 Sisällissodan jälkeen 2 Tiedotus 3 Viitteet

[muokkaa] Historia

[muokkaa] Perustaminen

Suomalaisen työläisnuorison erillinen toiminta alkoi 1900-luvulle siirryttäessä, kun työväenyhdistysten yhteyteen alettiin perustaa nuoriso-osastoja. Helsingin nuorisoseura sai alkunsa jo 1898.^[1] Itsenäinen järjestäytyminen sosialistiselta pohjalta toteutui vuosina 1905-1906, jolloin toiminnan laajentamista ajoi varsinkin Yrjö Sirola. Hänen aloitteestaan perustettiin tammikuussa 1905 Tampereen (työväenyhdistyksen) sosialistinen nuorisoliitto, jonka ensimmäiseksi puheenjohtajaksi Sirola valittiin. Tampereen esimerkkiä seurattiin pian muissa kaupungeissa. Turun työväenyhdistyksen nuorisoliitto perustettiin helmikuussa, Vaasan työväenyhdistyksen nuorten liitto toukokuussa ja Hämeenlinnan työväenyhdistyksen nuorisoliitto syyskuussa. Loppuvuodesta 1906 nuoriso oli järjestäytynyt jo noin 20 paikkakunnalla. Tuolloin perustetut järjestöt kuuluivat pääsääntöisesti SDP:n puolueyhdistyksiin, mutta esimerkiksi (vanhempi) Helsingin nuorisoseura halusi pitää näihin etäisyyttä.^[2]

Maanlaajuinen Suomen sosialidemokraattinen nuorisoliitto perustettiin 9.-10. joulukuuta 1906 Tampereen työväentalolla pidetyssä kokouksessa, jonne sosialidemokraattiset nuoret olivat kokoontuneet tamperelaisten aloitteesta. Paikalla oli edustajia neljästätoista SDP:n yhdistyksiin kuuluvasta nuoriso-osastosta sekä Helsingin nuorisoseurasta ja Ylioppilaiden sosialidemokraattisesta yhdistyksestä. SSN:n keskeisiksi vaatimuksiksi nostettiin (SDP:n kouluohjelmaa seuraten) mm. yleinen koulupakko, maksuton opetus ja kansakoulun asema ylemmän koulutuksen perustana. Erityisesti korostettiin opetuksen erottamista kirkon vaikutuspiiristä. Tuore nuorisoliitto kehotti osastojaan myös osallistumaan aktiivisesti lähestyneisiin eduskuntavaaleihin SDP:n menestyksen turvaamiseksi.^[3] Helsingin nuorisoseura liittyi liittoon helmikuussa 1907.^[1]

[muokkaa] 1908-1914

Toisessa edustajakokouksessaan kesäkuussa 1908 SSN tarkensi suhdettaan SDP:hen. Liitto päätti, ettei se järjestönä kuulu puolueeseen, vaikka käytännössä kaikki sen (täysikäiset) aktiivit olivatkin puolueen jäseniä. SDP tuki kuitenkin nuorisoliittoa taloudellisesti ja nuoret saivat opastusta varttuneemmilta sosialisteilta. Edustajakokouksen hyväksymät säännöt julistivat SSN:n päämääräksi "koota piiriinsä kansainvälisen sosialidemokraattisen ohjelman perusteella toimivat Suomen nuorisojärjestöt, suuremman yhtenäisyyden ja tarmon aikaansaamiseksi sosialistisen nuorison toiminnalle."^[4]

SSN oli perustamisestaan asti lähellä SDP:n vasemmistosiipeä (siltasaarelaiset) ja luokkataistelu korostui liiton politiikassa ja päätöksissä puoluetta voimakkaampana. Vuosien 1908 ja 1910 edustajakokoukset vahvistivat ja korostivat linjan merkitystä. SSN jäsenmäärä oli vuodenvaihteessa 1914 7 219 ja siihen kuului 216 toimivaa osastoa.^[4]

[muokkaa] Sisällissodan jälkeen

Sisällissodan seurauksena SSN:n toiminta lamaantui. Nuoret taistelivat punakaartien eturintamassa ja menetykset liiton riveissä olivat siten suuria. Eloonjääneistä osa pakeni Neuvosto-Venäjälle jatkaen siellä poliittista toimintaansa. Karaistunut nuorisoliitto nousi kuitenkin pian myös Suomessa, entistä radikaalimpana ja tammikuusta 1919 alkaen julkisena.

SSN:n enemmistö suuntautui vuoden 1919 aikana kohti jakautuneen työväenliikken jyrkempää osaa. Elokuussa SSN alkoi julkaista Sosialistista aikakauslehteä (1919-1923), jonka linjan määritteli (salanimellä Usko Sotamies kirjoittanut) Otto Wille Kuusinen.^[5] SDP:hen kriittisesti suhtautuneet ja Suomen kommunistisen puolueen (SKP) tukemat voimat saivat enemmistön SSN:n kuudennessa edustajakokouksessa syyskuussa 1919. SDP:n johdon kannattajien osuus jäi kolmannekseen. Tapahtunut lisäsi vasemmiston optimismia mutta säikäytti SDP:n, joka tajusi siten tilanteen vakavuuden itse puolueessa.^[6]

Keväällä 1920 SSN:n aktiivit olivat aktiivisesti mukana perustamassa Suomen sosialistista työväenpuoluetta (SSTP).

Helmikuussa 1921 SSN varmisti jäsenyytensä Kommunistisessa nuorisointernationaalissa (KNI). SDP:tä kannattaneelle ja liittymistä vastustaneelle vähemmistölle tämä riitti ja nämä perustivat perustivat toukokuussa Sosialidemokraattisen työläisnuorisoliiton. Vuoden 1921 lopussa kilpailevan nuorisoliiton jäsenmäärä oli noin 3 000 samalla kun SSN:n jäsenmaksun oli maksanut 10 647 henkilöä.^[7]

1920-luvun alussa vilkas opintotoiminta marxilaisuuden pohjalta kukoisti opintopiireissä ja SSN:n kulttuuriryhmät keräsivät osakseen ihailua. Aktiivinen kulttuuritoiminta oli kuulunut liiton ominaisuuksiin alusta alkaen. Nuorisoliiton kokoukset olivat Yrjö Sirolan mukaan alkuvaiheessa kuin ohjelmallisia iltamia; runonlausunnan, puheiden, tanssin ja keskustelun yhdistelmiä.^[8]

Vuoden 1922 eduskuntavaaleissa SSN asetti ehdokkaita SSTP-johtoisen Suomen työväen keskusvaalikomitean listoille. Saman vuoden edustajakokouksessaan SSN päätti luopua turhasta retorisesta jyrkkyydestä. Nuorisoliittolaiset edustivat silti SSTP:n riveissä siipeä, joka kärkkäimmin vaati Kominternin asettamien normien omaksumista.^[9]

SSN lakkautettiin 11. huhtikuuta 1923 Helsingin raastuvanoikeuden päätöksellä, mikä lisäsi vaatimuksia myös SSTP:n elokuussa toteutuneelle tukahduttamiselle. SSN nimi ei hämännyt virkavaltaa, joka jo pitkään oli katsonut provosoivasti esiintynyttä^[10] julkista kommunistista järjestöä epäillen. Nuorisoliiton johtoa pidätettiin, mutta jo samana vuonna perustettiin Sosialistinen nuorisoliitto (SNL) SSN:n työnjatkajaksi.

[muokkaa] Tiedotus

SSN:n äänenkannattajaksi perustettiin 1907 kuukausittainen Tuohus, jota seurasi 1911 aloittanut Työläisnuoriso-viikkolehti. Työläisnuorison painosmäärä ylitti 10 000. Työläisnuoriso jäi sisällissodan jälkeen SDP:n kannattajille ja 1920 perustettiin SSN:n äänenkannattajaksi Nuori Työläinen.

[muokkaa] Viitteet

1. ↑ ^{1,0 1,1} U.J. (1996) Työväen keskusmuseossa uusi päänäyttely 3.5.-1.9.1996. Nuori tahto - nuorisotoimintaa ennen ja nyt. Työväen keskusmuseon uutisia 2/1996. linkki
2. ↑ Antti Hyvönen: Suomen vanhan työväenpuolueen historia (Kansankulttuuri 1963) (2. painos), sivut 138-139.
3. ↑ Antti Hyvönen: Suomen vanhan työväenpuolueen historia (Kansankulttuuri 1963) (2. painos), sivut 139-140.
4. ↑ ^{4,0 4,1} Antti Hyvönen: Suomen vanhan työväenpuolueen historia (Kansankulttuuri 1963) (2. painos), sivu 140.
5. ↑ Jaakko Mäkelä (1987): The Radical Left and the Communist Party in Finnish Politics. Teoksessa Political Parties in Finland. Essays in History and Politics (toim. Juhani Mylly & R. Michael Berry). University of Turku. sivu 157.
6. ↑ Tauno Saarela (1996) Suomalaisen kommunismin synty 1918-1923. Kansan sivistystyön liitto. sivut 142-143.
7. ↑ Tauno Saarela (1996) Suomalaisen kommunismin synty 1918-1923. Kansan sivistystyön liitto. sivu 313.
8. ↑ Sakari Selin (2004) Optimistien sukupolvi. Sodanjälkeisen nuorison aatteet ja haaveet Terä-lehden kuvastamina. linkki
9. ↑ Tauno Saarela (1996) Suomalaisen kommunismin synty 1918-1923. Kansan sivistystyön liitto. sivut 266-267.
10. ↑ Tauno Saarela (1996) Suomalaisen kommunismin synty 1918-1923. Kansan sivistystyön liitto. sivu 248.