Suomen sotilasmusiikkimuseo
Wikipedia
Suomen sotilasmusiikkimuseo on Lahdessa toimiva museo, jolla on omat pysyvät kokoelmat, lainassa näyttelysesineistöä Sotamuseosta sekä vaihtuvia näyttelyitä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Sotilasmusiikkimuseo syntyy
Sotilasmusiikkikoulun Tuki (Myöhemmin Sotilasmusiikkikoulun Tuki ry) perustettiin 1990-luvun puolivälissä. Yhdeksi tavoitteeksi otettiin heti alussa sotilasmusiikkiperinteen vaaliminen. Tultuani mukaan hallitukseen 1990-luvun lopulla keskusteltiin lähes jokaisessa hallituksen kokouksessa sotilasmusiikkimuseon perustamisesta.
Viimein kesäkuussa 2001 pidetyssä hallituksen kokouksessa silloinen hallituksen jäsen Irmeli Paasikivi tokaisi, että tuossahan istuu vieressäni tohtori, eikö hän voisi selvittää, minkälaisia edellytyksiä on sotilasmusiikkimuseon perustamiselle Lahteen. Oli jo tiedossa, että Hämeen Rykmentti (rykmentinkomentaja, eversti Jari Siljander) olisi valmis luovuttamaan sotilasmusiikkimuseon käyttöön Sotilaslääketieteen museon läheisyydessä olevan, n. 420 m2:n polkupyörä- ja suksivaraston sekä n. hehtaarin suuruisen alueen museon puistoksi.
Kyseinen rakennus oli muutettu 1993 kylmätilaksi poistamalla aikanaan lämmitys-laitteina käytetyt uunit. Samalla lattia oli purettu, syntynyt tila oli täytetty soralla ja päälle oli valettu 5 cm:n asvaltti. Myös peltikatto ja osa ikkunoista oli uusittu. Kuitenkin rakennus oli hyvää vauhtia rappeutumassa. Sisäseinien rappauksista osa oli pudonnut, osa muuten irtoamassa. 30 - 40 % rappauksista jouduttiin remontin yhteydessä uusimaan.
Hallitus päätti, että viikon kuluttua kokoonnutaan kuulemaan selvitykseni tulokset. Oli tiedossa, että ainakin Haminassa, jossa joka toinen vuosi vietetään Tattoo- viikkoa, sekä myös Hämeenlinnassa oli vastaavia ajatuksia. Kävi ilmi, että molemmat kaupungit olivat luopuneet sotilasmusiikkimuseoajatuksesta.
Olin yhteydessä myös puolustusvoimain ylikapellimestari, musiikkieversti-luutnantti Harri Saksaan. Hän kannatti varauksetta ajatustamme sotilasmusiikki-museon perustamisesta Lahteen. Vahvana perusteluna oli Sotilasmusiikkikoulun sijainti Hämeen Rykmentissä. Myöhemmin perustelu on osoittautunut oikeaksi. Esimerkiksi Sotilasmusiikkikoulun apulaiskapellimestarikurssilaiset ovat hyödyntäneet Sotilasmusiikkimuseon arkistoja lopputöittensä valmistamiseen, samoin he ovat käyttäneet tilojamme soittonäytteiden antamiseen. Myös Varusmies-soittokunta on kesäisin 2-3 kertaa esiintynyt puistossamme.
Selvitin myös kustannukset. Hämeen TE- keskus (Työ- ja Elinkeinokeskus / johtaja Juha Kouvo) lupasi rahaa rakennuksen korjaamiseen edellyttäen, että saamme myös rahaa toimintaan. Kutsuin neuvotteluun Hämeen lääninhallituksen (Raija Keränen) ja Päijät-Hämeen liiton (Marja Koivula) edustajat. Päijät-Hämeen liitolla oli käytettävissään EAKR- rahaa (Erityisaluekehitysrahasto), joka koostuu likimain puoliksi EU:n ja puoliksi Valtion osoittamasta rahasta. Perusedellytyksenä EAKR- rahan saamiselle kuitenkin oli, että kaupunki on myös mukana hankkeessa.
Pitkien Lahden kaupungin kanssa käymieni neuvottelujen jälkeen – kävin mm. kahdesti kaupunginhallituksen kokouksessa selvittämässä asiaa – suostui kaupunki v. 2002 lopulla antamaan Sotilasmusiikkimuseon toimintaan 35 000 euroa. Tämä oli erittäin ratkaiseva päätös, koska nyt pyörät lähtivät pyörimään myös Työministeriössä ja Päijät-Hämeen liitossa.
Työministeriö myönsi Puolustusministeriön suosituksesta (Jorma Rechardt) rakennuksen korjaamiseen aluksi anomamme 400 000 euroa. Myöhemmin jouduimme kahdesti anomaan lisää. Lopulliset rakennuskustannukset olivat n. 551 000 euroa. Kustannukset maksettiin kokonaisuudessaan työllistämisvaroista.
Päijät-Hämeen liitto myönsi Sotilasmusiikkimuseolle käyttövaroja kolme eri kertaa: aluksi vuosille 2002 – 2004. Alun viivästyksistä johtuen jatkettiin ensin 31.3.2006 asti, ja vielä uudestaan 31.12.2006 saakka, jolloin projekti lopullisesti päättyy. Myönnetyt varat ovat
9.12.2002, 76 000 € EAKR:lta ja 79 000 € valtiolta, 21.6.2004, 10 500 € EAKR:lta ja 15 750 € valtiolta sekä 26.5.2005, 19 900 € EAKR:lta ja 30 100 € valtiolta. Yhteensä saimme rahaa 106 400 € EAKR:lta ja 124 850 € valtiolta eli 231 250 euroa.
Omarahoitusosuus on ollut n. 35 %. Käytännössä on toimittu siten, että Sotilasmusiikkimuseo on omin varoin maksanut kulunsa ja tehnyt tilityksen PHL:lle, jolta se on saanut palautuksena n. 65 % maksamistaan PHL:n hyväksymistä menoista. Arkkitehtimme Jouko Mattila, joka myös teki tarvittavat piirustukset ja hankki luvat, toimi erittäin nopeasti, niin että pääsimme aloittamaan korjaustyöt maaliskuun 2003 puolivälissä. Myös Rakennusurakointi M&K (Matti Lehtinen & Kauko Räsänen) toimi ripeästi, remontti oli valmis heti elokuun puolivälin jälkeen. Museon avajaisia vietettiin 2.10.2003, yleisölle museo avattiin 1. päivänä joulukuuta 2003. Avajaispuheen piti valtioneuvos, Sotilasmusiikkimuseosäätiön puheenjohtaja Riitta Uosukainen ja museon vihki kenraalimajuri Aarno Vehviläinen Pääesikunnasta. Avajaisiin osallistui 160 kutsuvierasta.
[muokkaa] Museorakennuksen historiaa ja muutakin
Suomen Sotilasmusiikkimuseon rakennus valmistui samoihin aikoihin kuin muutkin alueen rakennukset. Erääseen museorakennuksen kattovasaan on kirjoitettu vuosiluku 1914, joten valmistumisvuosi lienee juuri tämä. Kesäkuun 10. vuonna 1910 oli käänteentekevä ajankohta Lahden historiassa. Tällä päivämäärällä osti Venäjän Keisarillisen hallituksen "Pietarin sotilaspiirin viides sotilasrakennuskomissiooni" Lahden Hennalasta maa-alueen kasarmien sijoituspaikaksi. Aluksi venäläiset suunnittelivat kasarmien sijoituspaikaksi Fellmanin peltoja, koska vuonna 1909 pidetyssä suuressa taisteluharjoituksessa Lahdessa ja sen ympäristössä venäläisten sotilasleiri oli sijoitettu juuri hovineuvos Fellmanin pellolle. Viralliset ostotarjoukset venäläiset tekivät kuitenkin Jaakko Rostisen omistamasta Lounaa -nimisen tilan osasta Möysän järven länsipuolella sekä Metsä-Hennalan tilasta. Kiinnostusta oli myös Jalkarannan Köllin tilaan. Kerrotaan kuitenkin, että lahtelaiset pystyivät pitämään puolensa maakauppaneuvotteluissa venäläisten kanssa ja venäläisten oli lopulta ostettava kosteapohjaiset Jylisevän eli Metsä-Hennalan tilan maat. Kauppa tehtiin markoissa, mutta maksettiin ruplissa. Rupla oli yhtä kuin kaksi markkaa. (Huoltorykmentti, 1985, nro 10, s. 7, Etelä-Suomen Sanomat 28.4.1991 sekä Juhani Kuivalaisen artikkeli Omalähiö-lehdessä). Ote kauppakirjasta: "Tällä kauppakirjalla myymme ja luovutamme me allekirjoittaneet omistamamme Jyliseväksi eli Metsä-Hennalaksi kutsutun puolen Hennalan perintätilaa n:o 11, veroltaan 1/8 manttaalia ja alaltaan 53,35 hehtaaria... Hollolan pitäjän Lahden kylässä Hämeen lääniä, Venäjän Keisarillisen Hallituksen valtuuttamalle Pietarin Sotilaspiirin Viidennelle Sotilasrakennuskommissioonille sotilaskasarmien rakentamista varten, sovitusta kuudenkymmenenviidentuhannen (65.000) Suomen markan kauppasummasta,.. Saara Mattila, Viljam Mattila" (Hollolan tuomiokunnan arkisto). Seuraavana vuonna, vuoden 1911 lokakuun 8. päivänä laskettiin kasarmin peruskivi venäläisin juhlallisuuksin. Maapohja siunattiin pyhitetyllä vedellä ja kirkon rukouksella. Peruskiven arvellaan olevan Upseerikerhon perustuksissa. Hennalaan sijoittui 11. Suomenmaalainen tarkk'ampujarykmentti. Lahdesta tuli Helsingin ja Viipurin jälkeen suurin venäläinen varuskunta. Rakennusohjelma käsitti kolme kasarmirakennusta, useita esikunta- ja huoltorakennuksia sekä 10 asuinrakennusta. Rakennusmiehiä oli noin 3 500, joista suurin osa oli suomalaisia. Soranajossa oli noin 500 hevosta. Kerrotaan, että koska maksu tapahtui kuormien lukumäärän mukaan, niin jotkut ajoivat ylimääräisiäkin rinkejä kuormanlaskijan ohi. Soraa ajettiin Hennalaan 7000 - 8000 kuormaa. Muurauksesta maksettiin käytettyjen tiilien mukaan. Tästä seurasi, että ylimääräisiä tiiliä piiloteltiin mm. ilmahormeihin. (Etelä-Suomen Sanomat 28.4. 1991).
[muokkaa] Suomen sotilasmusiikkimuseon tavoitteet
Suomen sotilasmusiikkimuseon tavoitteena on kerätä ja tallettaa alan esineistöä ja aineistoa, tukea erityisesti suomalaiseen sotilasmusiikkiin liittyvää tutkimus-toimintaa sekä vaalia sotilasmusiikkiperinnettä.
Tarkoituksensa toteuttamiseksi Sotilasmusiikkimuseo voi järjestää konsertteja ja muita musiikkiesityksiä sekä esitelmä- ja koulutustilaisuuksia, harjoittaa kustannustoimintaa, omistaa kiinteätä omaisuutta, vastaanottaa lahjoituksia, avustuksia ja testamentteja sekä järjestää asianomaisella luvalla arpajaisia ja rahankeräyksiä.
[muokkaa] Hallinto ja henkilöstö
Sotilasmusiikkimuseohankkeen käynnistäjä, Sotilasmusiikkikoulun Tuki ry, perusti keväällä 2003 Patentti- ja Rekisterihallituksen luvalla Suomen sotilasmusiikkimuseosäätiön, jolle Tuki ry samalla siirsi Sotilasmusiikkimuseon hallinnon. Säännöissä määriteltiin aluksi hallituksen jäsenmääräksi kuusi, myöhemmin sääntöjä muutettiin niin, että jäseniä voi olla 6-8. Ensimmäisen hallituksen jäseninä toimivat: puheenjohtaja valtioneuvos Riitta Uosukainen, varapuheenjohtaja opetusneuvos Yrjö Leppänen sekä jäsenet museoneuvos Jouko Heinonen, musiikkimajuri Jyrki Koskinen, prikaatikenraali Hannu Luotola ja filosofiantohtori Seppo Pietilä, viimeksi mainittu toimii myös Säätiön asiamiehenä.
Kokouksessa 7.10.2004 Hannu Luotola ja Jyrki Koskinen pyysivät eroa hallituksen jäsenyydestä ja esittivät tilalleen lippueamiraali Juha Rannikkoa ja ylikapellimestari musiikkieverstiluutnantti Harri Saksaa, jotka myös valttiin. Sotilasmusiikkimuseon intendentti Ulla Aaltiolla on puheoikeus hallituksen kokouksissa. Intendentti, filosofian maisteri Ulla Aaltio on toiminut Sotilasmusiikkimuseossa alusta lähtien. Kesällä 2001 Lahden työvoimatoimisto antoi 100 %: tuen hänen palkkaamiseensa. Tällöin hän oli muodollisesti Hämeen Rykmentin palveluksessa aina elokuuhun 2003 saakka, jolloin Sotilasmusiikkimuseon säätiö palkkasi hänet museon intendentiksi. Tässä tehtävässä hän toimii edelleenkin.
Museoapulaisena on suurimman osan museon toiminta-ajasta toiminut Sisko Tahko. Museoharjoittelijoita Sotilasmusiikkimuseolla on ollut useita, yleensä yksi tai kaksi kerrallaan. Viimeksi työharjoittelijana toimi virolaissyntyinen eestin kielen lehtori Renna Ali 2.7.2006 saakka. Syyskuussa 2006 Sotilasmusiikki-museolle tulee taas uusi harjoittelija.
Projektipäällikkönä ja Suomen sotilasmusiikkimuseon toiminnanjohtajana aloitti jo ennen museon perustamista Sotilasmusiikkikoulun Tuen (myöhemmin Sotilasmusiikkikoulun Tuki ry) ja Suomen sotilasmusiikkimuseosäätiön hallituksen jäsen filosofian tohtori Seppo Pietilä, joka toimii myös Säätiön asiamiehenä.
[muokkaa] Museon esineistö ja näyttelyt
Sotilasmusiikkimuseon kokoelmat ovat varsin monipuoliset ja edustavat. Koko esineistö ei kuitenkaan ole Sotilasmusiikkimuseon omaisuutta, vaan osa siitä on deponoitu Sotamuseosta. Soittimet, erityisesti puhaltimet, ovat varsin hyvin edustettuina. Esillä on myös nuotteja, valokuvia, äänitteitä, kirjoja sekä soittajien univormuja. Erityisesti näyttelyesineistä kannattaa mainita Marsalkan hopeatorvet, sodassa mukana olleet kenttäurkuharmonit sekä Puolustusvoimain ensimmäisen ylikapellimestari Aleksei Apostolin soitintehtaan torvet. Sotilasmusiikkimuseon pääsalissa on pysyvä näyttely, jossa on museon perusesineistö. Se on aseteltu kolmeksi osastoksi maamme historiaa seuraten. Ensimmäisenä esittäytyy Ruotsin vallan aika, sitten Autonomian aika ja näyttelymme pääosan muodostaa Suomen itsenäisyyden aika. Näyttely tosin kehittyy ja kasvaa kaiken aikaa, joten siinä mielessä se ei ole pysyvä. Olemme saaneet jatkuvasti lahjoituksia mm. sotilassoittajilta ja heidän leskiltään ja lapsiltaan sekä myös yhdistyksiltä. Olemme saaneet myös muutamia testamenttilahjoituksia.
Sotilasmusiikkimuseon kokoelmat on tutkijoiden sekä omankin työn helpottamiseksi taltioitu viideksi arkistoksi. Ne ovat nuottiarkisto, kuva-arkisto, äänitearkisto, kirja-arkisto sekä soitin- ja muut kokoelmat. Jälkimmäiseen kuuluvat mm. soittajien asusteet ja mitalit.
Vaihtuva näyttely rakennetaan 1-3 kertaa vuodessa. Ensimmäinen näyttely koostui sadasta isosta valokuvasta, joilla esitettiin remonttivaiheen tapahtumat aina piha-alueen kunnostuksesta alkaen. Otsikkona oli ”Polkupyörävarastosta Sotilasmusiikkimuseoksi” (Ks. aikaisemmin esitetyt kuvat). Tätä näyttelyä Museovirasto kiitti arvokkaaksi dokumentoinniksi. Se jatkui syyskuuhun 2004, jolloin avattiin valokuvanäyttely ”Korven kaikuja”, joka kertoi rintamamusiikista Jatkosodan ajoilta. Näyttely jatkui maaliskuun 2005 loppuun.
Huhtikuun 2005 alussa avattiin arkkitehtimme Jouko Mattilan akvarellinäyttely, jonka taiteilija itse pystytti. Näyttelylle hän antoi nimeksi ”Kuuntele kuvia”. Näyttely purettiin kesäkuun 2005 alussa, jolloin yleisön pyynnöstä avattiin uudestaan ”Korven kaikuja” – näyttely. Se jatkui marraskuuhun 2005. Tällöin pystytettiin vielä meneillään oleva ”Parolan marssin tahtiin - Sotilassoittokunnat Hennalassa”- valokuvanäyttely.
Päänäyttelytilan ja vaihtuvien näyttelyiden huoneen lisäksi Sotilasmusiikki-museossa on multimediahuone, varasto- ja vastaanottotila sekä tarvittavat työ- ja aputilat.
[muokkaa] Aktiivista muuta toimintaa
Suomen sotilasmusiikkimuseo on kesään 2006 mennessä järjestänyt 17 esitelmä- tai vastaavaa tilaisuutta. Aluksi esitykset olivat kuukauden 2. tiistaina, mutta syksyn 2005 alusta siirryttiin keskiviikkoon, koska se ilmoitusteknisesti ja muutenkin osoittautui paremmaksi esityspäiväksi. Alusta pitäen olemme pyrkineet ja myös päässeet siihen, että vierailijoillemme ei makseta korvauksia. Kaikki esiintyjämme ovat olleet tasokkaita, useimmat myös varsin tunnettuja, heille kaikille kiitokset! Mainitsen muutamia nimiä osoittaakseni esitysten monipuolisuuden: Riitta Uosukainen (Kulttuuri – elämän suola), Aarno Cronvall (Musiikki mediassa), Heikki Talvitie (Kansojen kulttuurien eroja), Erkki Toivanen (Suomi-kuva, kulttuuri ja Lahti EU:ssa), Arvo Kuikka (Sotilasmusiikki), Lasse Lehtinen (Jatkosodan viihde- ja propagandatoiminta), kaikki esitykset ovat tavalla tai toisella liittyneet kulttuuriin. Esitelmätilaisuudet on järjestetty yhteistyössä Sotilasmusiikkikoulun Tuki ry:n kanssa.
Kesäisinä keskiviikkoina yhteensä jo 15 kertaa on Sotilasmusiikkimuseon puistossa raikunut upea sotilasmusiikki. Useimmin, kahdesti tai kolmasti kesässä, on esiintynyt Varusmiessoittokunta. Miehet tosin ovat vaihtuneet, koska uusi varusmieserä astuu palvelukseen aina tammikuussa. Joka kesä puistossamme on vieraillut myös 1-2 muuta sotilassoittokuntaa, mm. Kaartin soittokunta Helsingistä, Rakuunasoittokunta Lappeenrannasta ja Panssarisoittokunta Parolasta. Lisäksi vierainamme ovat olleet Veteraanisoittokunta Lahdesta kaikkina kolmena kesänä sekä Hollolan – Kärkölän Puhallinorkesteri. Nämäkin tilaisuudet on järjestetty yhdessä Sotilasmusiikkikoulun Tuki ry:n kanssa. Konserteissa on ollut kuulijoita enimmillään lähes 400, yhteensä yli 4000 henkeä. Samalla Sotilasmusiikkimuseo on ollut avoinna konserttiyleisölle. Usein myös Sotilaslääketieteen museoon on ollut mahdollista tutustua konsertin yhteydessä.
Yhteistyön tuloksena Varusmiessoittokunnan kanssa ovat syntyneet kahtena keväänä (2005 ja 2006) kirkkokonsertit sekä Ristinkirkossa että Orimattilan kirkossa. Kaikissa kirkkokonserteissa on kuulijoita ollut satamäärin. Nämä konsertit ovat olleet rakenteeltaan hillitympiä kuin puistokonsertit. Se osoittaa, että varusmiessoittajat ovat todella erinomaisia ja monipuolisia muusikoita. Sekä puisto- että kirkkokonserteissa on Sotilasmusiikkikoulun Tuki ry:n Naisjaoston osa ollut erittäin merkittävä. Tuki ry on lahjoittanut 50 % saamistaan konserttien pääsylipputuloista (5 €/aluelippu) Sotilasmusiikkimuseolle. Soittokunnat ovat esiintyneet kaikissa konserteissa ilmaiseksi ja ovat näin tukeneet sekä Tuki ry:n että Sotilasmusiikkimuseon toimintaa. Siitä kiitokset!
[muokkaa] Talkoolaisia on riittänyt
Jo paljon ennen kuin itse rakennuksen korjaaminen alkoi, tehtiin melkoisesti talkootyötä. Diplomi-insinööri Lasse Eerolan Geoykkönen Oy suoritti tarvittavat maaperätutkimukset. Tutkimukset osoittivat, että maaperä tie- ja pysäköintialueella ei olisi kestänyt liikennettä. Siten pihan koko liikennöitävä alue kaivettiin metrin syvyydeltä auki, pohjalle pantiin eristemuovi ja kaivanto, n. 1000 m3, täytettiin routimattomalla soralla (Ks. aikaisemmin esitetty kuva).
Koulutuskeskus Salpauksen lehtori Risto Rantasalo teki mm. tarvittavat kosteusmittaukset sekä valokuvasi rakenteet. Myös Lahden ammatti-instituutin oppilaita osallistui talkoisiin. Insinööri Hannu Kaikonen alkoi kesällä 2003 valmistella Sotilasmusiikkimuseon kotisivustoa talkootyönä. Sivusto valmistui marraskuussa 2003. Se löytyy osoitteesta www.sotilasmusiikkimuseo.fi . Sivustoa luonnollisesti päivitetään viikoittain. Ennen Sotilasmusiikkimuseon valmistumista tekivät melkoisen palveluksen Sotilasmusiikkimuseolle myös arkkitehti Jouko Mattila, josta jo alussa mainitsin ja Koulutuskeskus Salpauksen CAD-opettaja lehtori Antti Lehtinen sekä Cad-opiskelijat Marjaana Virta (Puodinketo) ja Taija Malinen, joista kolme viimeksi mainittua piirsi puhtaaksi arkkitehtimme luonnospiirustukset. Myös arkkitehti Jorma Ruohela oli suunnittelutyön alkuvaiheessa talkoissa mukana. Talkoolaisista kuitenkin kaikkein eniten aikaansa on antanut Sotilasmusiikki-museolle maisteri Hannu Posti. Hän on intendentti Ulla Aaltion kanssa suunnitellut ja korvauksetta valmistanut kaikki Sotilasmusiikkimuseon erilaisten tiedostojen tallentamiseen tarvitsemat access- pohjaiset tietokannat (nuottiarkisto, kuva-arkisto, äänitearkisto, kirja-arkisto ja kokoelmat). Muista talkoolaisista tai kuten PHL:n termi kuuluu, luontoissuorittajista, haluan mainita Sotilasmusiikki-koulun Tuki ry:n naisjaoston, kaikkien nimiä ei tässä voi luetella. Haluan kuitenkin nimetä heistä kolme: Kaarina Ruhala, Naisjaoston henki ja sielu, Yvonne de Bruyn, naisjaoston puheenjohtaja ja innokas arpajaisten järjestäjä sekä Tuki ry:n hallituksen jäsen ja terävä suunnittelija Kaisa Väihkönen. Heidän panoksensa erilaisten jo edellä kerrottujen Sotilasmusiikkimuseon tapahtumien puuhanaisina on ollut korvaamaton.
Vielä yksi talkoolaisryhmä on syytä mainita. Kesällä 2004 valmistimme Sotilasmusiikkimuseon puistoon esiintymislavan. Kaikki siihen tarvittavat aineet saatiin lahtelaisilta yrityksiltä lukuun ottamatta Fiskars Oyj:ltä saatuja saranoita (350 kpl). Lavan suunnittelusta ja myös pääosin kokoamisesta vastasi Koulutuskeskus Salpauksen opettaja Aimo Leppänen sekä osittain myös aikuisopiskelijat Reima Kärnä ja Kari Lyytinen. Myös muita Aimo Leppäsen oppilaita on ollut Sotilasmusiikkimuseolla talkoilemassa, mm. penkkien pukit ovat osittain heidän kasaamiaan.
Talkootöiden kokonaisarvo rahaksi muutettuna on kohtuullisen arvion mukaan n. 70 000 euroa. Ei olisi Sotilasmusiikkimuseota, ellei olisi löytynyt suomalaista talkoohenkeä! Kiitos!
[muokkaa] Tukijoitakin lopulta löytyi
Vielä silloin, kun olin toista kertaa Kaupunginhallitukselta pyytämässä rahaa, uskoin, että suomalaiset yritykset ovat Sotilasmusiikkimuseota kohtaan avokätisiä. Kuvittelin, että isot yritykset voisivat tukea museota 10 000 – 30 000 euron summilla. Se oli kovasti sinisilmäistä ajattelua. Raha on ollut todella tiukassa. Olen käynyt lukemattomien yritysjohtajien puheilla, kirjoittanut kirjeitä, lähettänyt sähköpostia ja tietenkin kertonut Sotilasmusiikkimuseosta. Turhaan! Kaikki ovat olleet hyvin myönteisiä ja toivottaneet lämpimästi onnea, jotkut ovat jopa lupailleet tukea mutta ovat myöhemmin peruneet lupauksensa. Muutamaa pikkusummaa lukuun ottamatta (yhteensä ehkä 2000 €) aloin onnistua vasta syksyllä 2005. Keksin idean nimikkovitriineistä ja kunniatauluista, joissa ko. yritysten nimet tulisivat olemaan ”Kaiken kansan nähtävänä ikimuistoiset ajat”. Merkittävimmistä tukijoistamme haluan mainita Maanpuolustuksen Kannatussäätiön, Sotavahinkoyhdistyksen Säätiön ja Humanitas - Säätiön. Sotilasmusiikkimuseota tukeneita lahtelaisia yrityksiä on kymmeniä, jos otetaan huomioon kaikki mm. materiaalia tai työtä lahjoittaneet yritykset. Mainitsen kuitenkin muutamia Sotilasmusiikkimuseota rahallisesti tukeneita yhteisöjä ja yrityksiä aakkosjärjestyksessä: Bim Finland Oy, Consta Oy, Koskisen Oy, Lahden Projektiimi Ky, Lahden Urheiluhalliyhdistys Ry, Lahti Energia Oy, Lahti-Kopio Oy, Museovirasto, Padasjoen säästöpankki, PHP Holding Oy, Päijät-Paino Oy, Upm-Kymmene Wood Oy, Uponor Suomi Oy ja Versowood Group. Näin rahaa on saatu kerätyksi liki 50 000 euroa. Syksyn 2006 aikana on tarkoitus kartuttaa Sotilasmusiikkimuseon kassa vielä 10 000 eurolla. Lämpimät kiitokset kaikille tukijoillemme!
[muokkaa] Myös tulevaisuutta ajatellaan
Suomen sotilasmusiikkimuseo on syksystä 2004 lähtien pyrkinyt valtionavun piiriin. Vielä se ei ole onnistunut. Tosin virstan verran lähempänä olemme, koska Museovirasto laajan kirjeenvaihtomme ja perusteellisen tutkinnan seurauksena totesi syksyllä 2005, että Sotilasmusiikkimuseo on valtionapukelpoinen. Se on selvä hatunnosto museolle, joka syksyllä oli toiminut vasta Museolain edellyttämät kaksi vuotta. Tänäkin syksynä tulemme lähettämään Opetusministeriölle anomuksen valtionosuuden saamiseksi 1 – 2 työntekijälle. Nyt ehkä asia on hivenen helpompi myös toisestakin syystä: museoiden valtionosuuden määrärahaa on tarkoitus korottaa vuoden 2007 Valtion talousarviossa. Mutta emme jätä asiaa yhden kortin varaan. Koko ajan käymme neuvotteluja myös Lahden kaupungin kanssa Suomen Sotilasmusiikkimuseon siirtämiseksi Lahden kaupunginmuseon alaisuuteen. Sotilasmusiikkimuseota nyt hallinnoiva, keväällä 2003 perustettu Suomen sotilasmusiikkimuseosäätiö, tulee kuitenkin jatkamaan toimintaansa, vaikka Sotilasmusiikkimuseo siirtyisikin Kaupunginmuseon osaksi, ei hallinnoivana mutta toimintaa tukevana elimenä. Samoin myös Sotilasmusiikki-koulun Tuki ry jatkaa Sotilasmusiikkikoulun ohella resurssiensa rajoissa Sotilasmusiikkimuseon tukemista.
Lähitulevaisuus näyttää, jääkö Suomen sotilasmusiikkimuseo elämään vai kuoleeko se heti synnytystuskista päästyään.
[muokkaa] Lähde
Seppo Pietilä: Suomen sotilasmusiikkimuseo - lyhyt historiikki (katso myös asrtikkelin keskustelusivua)
