Suomenajokoira

Wikipedia

Suomenajokoira

Avaintiedot
Alkuperämaa	Suomi
Määrä	131 839
Rodun syntyaika	1800-luku
Alkuperäinen käyttö	ajava koira
Nykyinen käyttö	ajava koira
Elinikä	yli 10 vuotta
Muita nimityksiä
FCI-luokitus	ryhmä 6
Ulkonäkö
Paino	20–30 kg
Säkäkorkeus	52–61 cm
Väritys	kolmivärinen

Suomenajokoira on suomalainen koirarotu, joka jalostettiin aikoinaan pienriistaa ajavaksi koiraksi. Suomenajokoira on Suomen yleisin koirarotu.

[muokkaa] Historia

1800-luvun lopulle asti suomessa tapahtunut ajokoirien kasvatus oli varsin hajanaista, yhtenäistä "omaa" ajokoirarotua ei ollut. Metsästykseen käytettiin useita rotuja ja niiden sekoituksia. Koiria tuotiin ulkomailta ja suomessa oli myös omia paikallisia koirakantoja (kuten ns. Bernerin ajokoirat ja mikkeliläisen rehtori Roschierin töpöhäntäiset ajokoirat).

Koiria jalostettiin aluksi pelkästään käyttöominaisuuksien perusteella. Suomalaisten ajokoirien jalostaminen yhtenäiseksi roduksi alkoi kun suomen kennelliitto perustettiin v.1889. Tällöin ajokoiraihmisissä virisi halu kehittää Suomelle oma, juuri meidän olosuhteisiimme sopiva ajokoirarotu. Rodun edustajien olisi kyettävä juoksemaan mäkisessä maastossa, mihin venäläiset ajokoirat olivat liian raskaita, ja selviytymään syvässäkin lumessa, mihin ruotsalaiset, englantilaiset ja saksalaiset koirat sekä näiden risteytykset oli havaittu sopimattomiksi. Tarkoituksena oli yhdistää maassa jo olevien koirien parhaita ominaisuuksia samaan rotuun.

1891 pidetyssä näyttelyssä etsittiin ensimmäistä kertaa oikean tyyppisiä koiria, joita löytyikin 3kpl, seuraavana vuonna löytyi jo 8 lisää. Näiden perusteella muodostettiin v.1893 rodun tunnusmerkit, joita vastaavia koiria ei ollut kovin helppo löytää sekalaisesta koirakannasta, mutta jalostustyö saatiin kuitenkin aloitettua. Koiria otettiin rotuun näyttelyissä, vaatimuksena oli hyvä ulkomuoto ja palkinto ajokokeessa. Alun perin pyrittiin saamaan aikaan punaruskea rotu, mutta selän mustasta manttelista ei onnistuttu pääsemään eroon, eikä myöskään karvapeitteen valkoisista merkeistä. Lopulta vuonna 1932 vahvistettin uudet rotumerkit jotka kuvasivat rotua melko hyvin, joskin rotu ei ollut vielä yhtenäinen ja rotuun pääsi edelleen uutta ”sekarotuista” verta risteytyskoirien kautta. Rodun ulkomuotoa pyrittiin jalostamaan hyvinkin ankarasti, mutta käyttöominaisuuksia ei unohdettu missään vaiheessa. Ensimmäiset ajokokeet järjestettiin jo vuonna 1893.

[muokkaa] Ulkonäkö

Suomenajokoira on jalostettu metsästämään, ja siksi sen ulkomuoto on käytännön sanelema. Värillä ei ole juurikaan merkitystä koiran metsästysominaisuuksien kannalta. Koska rotua ei aikanaan onnistuttu jalostamaan puhtaan punaruskeaksi, voidaan väriäkin pitää käytännöllisenä ratkaisuna. Punaruskean pohjavärin lisäksi selässä musta mantteli ja kasvoissa, rinnassa, vatsassa, jaloissa ja hännänpäässä on valkoisia merkkejä. pää on pitkänomainen, kuono ja kallo ovat samanpituiset, välissä selkeä otsapenger. Koirassa ei ole ylimääräistä roikkuvaa nahkaa, koira on lihaksikas, voimakas mutta ei raskasrakenteinen. Korvat ovat riippuvat. Selkä on suora, lantio on hyvin kehittynyt ja voimakas, häntä on riippuva tai korkeintaan selkälinjan tasalle kohoava. Käpälät ovat tiiviit ja hieman soikeat. Säkäkorkeus on uroksilla 55-61cm, nartuilla 52-58cm

[muokkaa] Käyttötarkoitus

Suomenajokoiraa käytetään ketun ja jäniksen ajometsästykseen. Koira etsii riistan jäljen, seuraa sitä kunnes löytää riistaeläimen, joka on yleensä lepäämässä päivällä tapahtuvan metsästyksen aikana, ajaa eläimen liikkeelle ja jahtaa sitä haukkuen kunnes metsästäjä ampuu saaliin tai kutsuu koiran pois.

Koira voi ajaa myös muita eläimiä, kuten sutta, supikoiraa, mäyrää, poroa, peuraa, valkohäntäpeuraa, metsäkaurista ja muita sorkkaeläimiä, näätää, kärppää, rottaa ja jopa kotieläimiä, kuten lammasta ja kissaa. Jotkut yksilöt saattavat jopa haukkua riistaa kuten pystykorvat tai toimia noutajina, mutta tämä ei ole rodun pääasiallinen käyttötarkoitus eivätkä kaikki rodun edustajat moiseen pysty. Suomenajokoiraa voidaan kuitenkin pitää hyvin monipuolisena metsästyskoirana.

[muokkaa] Luonne

Rotu on ihmisystävällinen, rauhallinen ja tarmokas. Vihaisuutta pidetään virheenä, eikä sitä juuri esiinny. Rodulla on hyvin voimakas metsästysvietti, ja koira saattaa lähteä omin päin metsälle. Suomenajokoiraa ei voi pitää erityisen uskollisena koirana.

[muokkaa] Terveys

Koska suomenajokoira on metsästyskoira, se on melko terve rotu, sillä erilaiset viat ilmenevät tehokkaasti metsästyskäytössä ja niinpä sairaat yksilöt voidaan karsia pois jalostuksesta. Rodussa esiintyy kuitenkin purentavikoja, piilokiveksisyyttä, napatyrää, kitalakihalkioita, luomivikoja (sisään- ja ulospäinkääntymistä), nivelvikoja, lonkkanivelen- ja kyynärnivelen kasvuhäiriöitä,. polvinivelen anatomisia vikoja, hännän nikamavikaa eli häntämutkaa, pikkuaivoataksiaa eli pikkuaivojen vajaakehityksestä johtuvaa koordinaation häiriö, perinnöllisiä ihosairauksia ja sydänvikoja.