Svante Arrhenius
Wikipedia
Svante August Arrhenius (19. helmikuuta 1859, Vik, Ruotsi — 2. elokuuta 1927, Tukholma, Ruotsi) oli ruotsalainen fyysikko ja kemisti; Tukholman korkeakoulun (Stockholms högskola, nyk. Tukholman yliopisto) fysiikan professori 1895—1905; ensimmäinen ruotsalainen Nobel-palkinnon saaja (Nobelin kemianpalkinto 1903). Eniten hän on vaikuttanut juuri kemian alalla. Arrheniusta pidetään yhdessä Wilhelm Ostwaldin ja Jacobus Henricus van't Hoffin kanssa fysikaalisen kemian luojana.
Uppsalan yliopiston väitöskirjassaan 26. toukokuuta 1884 Arrhenius muun muassa esittää elektrolyyttisen disassosiaatioteorian perusajatukset — teorian, joka korvasi Faradayn virheellisen kuvauksen kahden materia-faasin välisestä reaktiosta. Aluksi väitöskirja arvioitiin ala-arvoiseksi eikä tarpeeksi laadukkaaksi, jotta Arrhenius olisi päässyt dosentiksi. Sittemmin, Wilhelm Ostwaldin avulla, Arrheniuksen terävä-älyisyys ja omaleimaisuus huomattiin ja hänet nimitettiin fysikaalisen kemian dosentiksi Uppsalaan. Myöhemmin hän jatkoi työskentelyään ja hänet nimitettiin Tukholman korkeakoulun professoriksi.
Arrhenius oli yksi aikalaisistaan, joka esitti panspermia-hypoteesia selitykseksi sille, miten elämä Maassa oli syntynyt. Siinä selitettiin elämän alku"siementen" tulleen avaruudesta. Viime vuosina ajatus on jälleen saanut melkoista suosiota avaruustutkimuksessa.
Juuri Arrhenius keksi ensimmäisenä niin sanotun kasvihuoneilmiön vuonna 1896, eli hiilidioksidin ominaisuuden pysäyttää lämpösäteily. Tällä hän selitti teoriaansa, jonka mukaan jääkausien ja lämpimien kausien vaihtelu riippuu ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden vaihteluista.
Arrhenius oli myös tieteen popularisoija ja kirjoitti teokset Världarnas utveckling (1906), Människan inför världsgåtan (1907), Smittkoppar och deras bekämpande (1913), Stjärnornas öden (1915) sekä Kemien och det moderna livet (1919).
