Synchronous Digital Hierarchy
Wikipedia
SDH (Synchronous Digital Hierarchy) on siirtoverkoissa käytetty standardi synkronoituun tiedonsiirtoon, jossa kaikki laitteet on tahdistettu samaan aikaan. USA:ssa vastaavan joiltakin yksityiskohdiltaan poikkeavan tekniikan nimi on SONET (Synchronous Optical Network). SDH/Sonet tarjoavat nopeamman ja halvemman siirtoverkkoyhteyden kuin perinteinen siirtoverkoissa käytetty PDH (Plesiochronous Digital Hierarchy). Lisäksi etuna on verkon joustavampi muunneltavuus.
Synkronisten verkkojen kehitys alkoi Yhdysvalloissa, jossa laadittiin SONET-standardit vuosina 1985–1988. SONET toimi myös pohjana ITU-T:n suosituksille, jotka määrittelevät SDH:n.
Siirtonopeudet määritellään ITU-T:n suosituksessa G.707, verkkosolmurajapinta suosituksessa G.708 ja kanavointimenetelmät suosituksessa G.709. Näihin kolmeen suositukseen perustuu muun muassa SDH:n kanavointi- ja kehysrakenne.
SDH- verkossa on on hierarkia eri nopeuksille. Tällä hetkellä on standardoitu neljä eri siirtomoduulia, joita kutsutaan nimellä STM-N, jossa N = 1, 4, 16 tai 64.
Mitä suurempi N (esim. STM-16), sitä suurempi kapasiteetti ja bittinopeus. N:ät ovat aina 155 Mbit/s monikertoja seuraavasti:
Hierarkiataso Nopeus Mbit/s
- STM-1 155, 520
- STM-4 622, 080
- STM-16 2488, 320
- STM-64 9953, 280
Suurimmat nopeudet on tarkoitettu käytettäviksi runkoverkoissa ja pienemmät alue- ja paikallisverkoissa.
