Teoreettinen fysiikka
Wikipedia
Teoreettinen fysiikka on fysiikan osa-alue, jossa tutkimus ei välittömästi perustu kokeelliseen tutkimukseen vaan tutkittavaa kohdetta kuvaavien matemaattisten mallien tarkasteluun. Teoreettisen fysiikan pyrkimyksenä on selvittää mekanismit kokeellisesti luonnossa kokeellisesti havaittavien prosessien taustalla. Matematiikka on teoreettisen fysiikan keskeisin työväline ja monilla osa-alueilla fysiikan ja matematiikan välistä rajaa onkin vaikeaa ellei mahdotonta määritellä.
Teoreettinen fysiikka elää kuitenkin jatkuvassa vuorovaikutuksessa kokeellisen tutkimuksen kanssa sillä kun ilmiötä selittävä malli on luotu, sen pohjalta tehtyjä ennusteita tulee pystyä varmentamaan myös kokeellisesti jotta mallia voitaisiin pitää merkityksellisenä kuvauksena luonnosta. Teoreettinen malli ilman kokeellista varmennusta ei ole sinänsä vielä pätevä. Teoreettisen fysiikan ehkä käytännöllisisimpänä piirteenä voidaan kuitenkin pitää sen kykyä tuottaa tietoa sellaisista luonnon ilmiöistä, joiden tuottaminen laboratoriossa tai havaitseminen paikan päällä on käytännössä mahdotonta.
[muokkaa] Koulutus Suomessa
Teoreettista fysiikkaa opetetaan Suomessa ainakin Turun, Helsingin, Oulun ja Jyväskylän yliopistoissa. Koulutus sisältää fysiikan lisäksi huomattavan runsaasti puhtaan matematiikan opiskelua.
[muokkaa] Kuuluisia teoreettisia fyysikoita
[muokkaa] Kotimaiset tutkimuslaitokset
- Teoreettinen fysiikka / Helsingin yo
- Teoreettinen fysiikka / Turun yo
- Teoreettinen fysiikka / Oulun yo
- Fysiikka / Jyväskylän yo
