Vanhainkoti
Wikipedia
Vanhainkoti on palvelulaitos, joka tarjoaa hoitopalveluita sellaisille vanhuksille, jotka eivät selviydy kotona tai palvelutalossa. Vanhainkodin toiminta on laitoshoitoa, vaikka toiminnan tavoitteena onkin luoda mahdollisimman "kodinomaiset" olosuhteet. Asunnot ovat yhden tai kahden hengen huoneistoja, joiden lisäksi vanhainkotiin kuuluu yhteisiä tiloja kuten ruokailu- ja oleskelutiloja ja sauna.
Vanhainkodit voivat järjestää lyhyt- ja pitkäaikaisen hoidon lisäksi esimerkiksi päiväkeskustoimintaa. Pitkäaikainen hoito tarkoittaa jatkuvaa asumista vanhainkodissa. Lyhytaikainen hoito puolestaan on tarkoitettu esimerkiksi omaishoitajan loman ajaksi. Päiväkeskustoiminta on tarkoitettu kotonaan asuville vanhuksille.
Suomen suurin vanhainkoti on Koukkuniemen vanhainkoti Tampereella. Siinä on 972 hoitopaikkaa, joista 140 on sairaalapaikkoja.[1]
Vanhainkoti voi olla kaupungin, kunnan, säätiön tai yksityisen yrityksen omistuksessa. Yksityisiltä kaupungit ja kunnat ostavat vanhainkotipalveluita ostopalvelusopimuksilla.
Asukkaiden hoidon, ruuan, lääkkeet ja tilat kustantaa kunta. Pitkäaikaishoitopäätöksen saaneelta peritään hoitomaksua enintään 80 % hänen tuloistaan, mutta ei hoidon kustannuksia enempää. Puolisoiden yhteenlasketuista tuloista hoitomaksu on enintään 40 %. Lisäksi on säädetty asukkaan käteenjäävästä kuukausittaisesta vähimmäisrahasummasta.[2]
Vanhainkotien edeltäjiä olivat kunnalliskodit, joiden maine saattoi rasittaa myös vanhainkoteja niiden tulevien asukkaiden mielissä.
[muokkaa] Viitteet
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Koukkuniemen vanhainkoti - Tampereen kaupunki
- Laitoshuolto
- Vanhainkodit - Hämeenlinnan kaupunki
- Paasivaara, Leena 2002. Tavoitteet ja tosiasiallinen toiminta: Suomalaisen vanhusten hoitotyön muotoutuminen monitasotarkastelussa 1930-luvulta 2000-luvulle. Väitöskirja, Hoitotieteen ja terveyshallinnon laitos, Oulun yliopisto
