Vartalo
Wikipedia
Vartalo on vapaa morfeemi, itse sana sellaisenaan, ilman päätteitä ja liitteitä. Vartalo voi olla joko kantavartalo eli juurimorfeemi eli johtamaton sana, tai johdos. Vartalon jälkeen voidaan liittää tunnus, nomineissa monikon, verbeissä aikamuodon tai tapaluokan tunnus. Niissä sanoissa, joissa on astevaihtelu, vartalo voi olla joko vahvassa tai heikossa asteessa. Vokaaliin loppuvaa vartaloa kutsutaan vokaalivartaloksi, konsonanttiin loppuvaa vastaavasti konsonanttivartaloksi. Nominin vartalo voi olla perusmuodon, nominatiivin kaltainen tai loppuosastaan erilainen. Esimerkki yksivartaloisesta sanasta, jonka vartalo on perusmuodon kaltainen, on talo: talo-n, talo-a, talo-na, talo-ssa jne. Tyypillinen astevaihtelusana on hattu: hatu-n (heikko vartalo) hattu-a (vahva vartalo). Tavallisin muutos vartalon lopussa on, että sananloppuinen i muuttuu e:ksi, kuten sanassa onni: onne-n, onne-a. (Historiallisesti muutos on tapahtunut päinvastoin, vanha e on sanan lopussa muuttunut i:ksi). Monimutkaisimpia ovat vanhat omaperäiset sanat, jotka nykysuomessa loppuvat -si: vesi, vede-n (heikko vokaalivartalo), vet-tä (konsontanttivartalo), vete-nä (vahva vokaalivartalo).
