Vastapaavi
Wikipedia
Vastapaavi on nimitys erityisesti keskiajalla yleisistä istuvan paavin opposition nimeämistä paaveista. Kaikkina aikoina ei aina ollut selvää kuka oli vastapaavi ja kuka laillinen paavi.
Ensimmäinen vastapaavi oli Hippolytus, joka 200-luvulla valittiin protestiksi paavi Callixtus I:stä vastaan. Vuoden 1449 jälkeen vastapaaveja ei tunneta ennen 1900-lukua.
Lähestyttäessä nykyaikaa lukuisat ihmiset ovat julistautuneet paaveiksi. Nämä henkilöt eivät kuitenkaan tarjoa mitään todellista vastusta viralliselle paaville ja heidän kannatuksensa on minimaalista. Heillä ei siis ole lainkaan samaa merkitystä kuin aiempien vuosisatojen vastapaaveilla.
Nykyajan vastapaavit lähtevät useimmiten oletuksesta, että Johannes XXIII:n aikana aloitetun ja Paavali VI:n aikana päätetyn Vatikaanin toisen ekumeenisen konsiilin (11. lokakuuta 1962–8. joulukuuta 1965) päätökset olivat laittomia. Näin ollen kanonisen lain mukaan Pyhä istuin oli jäänyt tyhjäksi konsiilin harhaoppisuuden vuoksi, kun Johannes XXIII oli tullut paaviksi ja konsiili päättynyt. Tämä muodosti väärän uskon (Novus Ordo, "uusi järjestys") kirkon. Johannes XXIII:n valintaa paaviksi pidetään pätemättömänä siksi, että hän olisi liittynyt ruusuristiläisyysvapaamuurareihin 1935 ja näin ollen luopunut katolisesta uskosta ennen paaviksi tuloaan.
Näin ollen Pius XII:n 9. lokakuuta 1958 tapahtuneen kuoleman jälkeen Johannes XXIII, Paavali VI, Johannes Paavali I tai Johannes Paavali II eivät olisi olleet kanonisen lain mukaisia paaveja, koska paavin valinta itsessään olisi ollut pätemätön lain 188. pykälän perusteella.
[muokkaa] Luettelo vastapaaveista
- Pyhä Hippolytus (teki sovinnon Paavi Pontainin kanssa ja kuoli marttyyrinä), 217–235
- Novatianus, 251–258
- Felix II (sekoitettu samannimisen marttyyrin kanssa ja siksi pidettiin pitkään oikeana paavina), 355–365
- Ursicinus (Ursinus), 366–367
- Eulalius, 418–419
- Laurentius, 498–499, 501–506
- Dioscorus (mahdollisesti laillinen, koska oli Bonifacius II:n vastaehdokas, mutta kuoli 22 päivää valintansa jälkeen), 530
- Theodorus (vastapaavi Paschalin vastustaja), 687
- Paschal (vastapaavi Theodoruksen vastustaja), 687
- Theofylactus, 757
- Constantinus II, 767–768
- Philippus (korvasi vastapaavi Constantinus II:n lyhyesti: oli vallassa päivän ja sitten palasi luostariinsa), 768
- Johannes, 844
- Anastasius III Bibliothecarius, 855
- Christopher, 903–904
- Bonifacius VII, 974, 984–985
- Donus II, noin 974
- John Filagatto (Johannes XVI), 997–998
- Gregorius VI, 1012
- Sylvester III, 1045
- John Mincius (Benedictus X), 1058–1059
- Pietro Cadalus (Honorius II), 1061–1064
- Ravennan Guibert (Clement III), 1080 & 1084–1100
- Theodoric, 1100–1101
- Adalbert, 1101
- Maginulf (Sylvester IV), 1105–1111
- Maurice Burdanus (Gregorius VIII), 1118–1121
- Thebaldus Buccapecuc (Celestinus II) (laillinen, mutta suostui Honorius II:n opposition paaviksi ja jälkikäteen laskettu vastapaaviksi), 1124
- Pietro Pierleoni (Anacletus II), 1130–1138
- Gregorio Conti (Victor IV), 1138
- Ottavio di Montecelio (Victor IV) (kaksi samannimistä vastapaavia), 1159–1164
- Guido di Crema (Paschal III), 1164–1168
- Struman Giovanni (Callixtus III), 1168–1178
- Sezzan Lanzo (Innocentius III), 1179–1180
- Pietro Rainalducci (Nikolaus V), vastapaavi Roomassa, 1328–1330
- Genevan Robert (Klemens VII), Avignonin linjan vastapaavi, 20. syyskuuta 1378–16. syyskuuta 1394
- Pedro de Luna (Benedictus XIII), Avignonin linjan vastapaavi, 1394–1423
- Pietro Philarghi Aleksanteri V, Pisan linja vastapaavi – mahdollisesti myös laillinen paavi, 1409–1410
- Baldasssare Cosa Johannes XXIII, Pisan linjan vastapaavi, 1410–1415
- Gil Sanchez Munoz (Klemens VIII), Avignonin linjan vastapaavi, 1423–1429
- Bernard Garnier (Benedictus XIV), Avignonin linjan vastapaavi, 1425–1430?
- Jean Carrier (Benedictus XIV ‘II’), Avignonin linjan vastapaavi, 1433–?
- Savoyn herttua Amadeus VIII (Felix V), 5. marraskuuta 1439–7. huhtikuuta 1449
