Vetyperoksidi
Wikipedia
| Vetyperoksidi | |
|---|---|
| CAS-numero | 7722-84-1 |
  |
|
| Molekyylikaava | H2O2 |
| Moolimassa | 34,0146 g/mol |
| Ulkomuoto | Väritön neste |
| Sulamispiste | -11 °C (262,15 K) |
| Kiehumispiste | 150,2 °C (423,35 K) |
| Tiheys | 1,4 g/cm3 (neste) |
| Liukoisuus veteen | helposti sekoittuva |
Vetyperoksidi (joskus Vetysuperoksidi) H2O2 on vedyn toinen oksidi, jonka CAS-numero on 7722-84-1. Toinen tutumpi vedyn oksidi on vesi (H2O)
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Vetyperoksidin ominaisuuksia
Vetyperoksidi on voimakkaasti hapettava aine, ja se hajoaa lämmitettäessä vedeksi ja hapeksi, jolloin prosessissa samalla vapautuu energiaa. Jotkin metallit ja epäpuhtaudet toimivat hajoamisprosessin katalyyttinä. Vetyperoksidinestettä voidaan stabiloida mm. fosfori-, rikki-, boori- tai sitruunahapolla, asetanilidilla tai asetofenetidiinillä, kun hajoamisprosessia halutaan hidastaa.
Alle 85 %:n vetyperoksidi ei pala, mutta se on voimakkaasti hapettava aine, joten vetyperoksidi yhdessä palavan aineen kanssa aiheuttaa vakavan palamis- tai räjähdysvaaran. Yli 85 % vetyperoksidi palaa hajotessaan sinisellä liekillä eli sen hajoamisreaktio on erinlainen kuin sitä laimeampien vetyperoksidiliuosten.
Hajotessaan vetyperoksidi muuttuu vedeksi ja hapeksi: 2 H2O2 = 2 H2O + O2. Tätä reaktiota voi nopeuttaa käyttämällä katalyyttinä mangaanidioksidia. Vetyperoksidin valkaisu- ja desinfiointikyky perustuu hajoamisreaktiossa muodostuvaan erittäin reaktiiviseen vapaaseen happiatomiin.
[muokkaa] Vetyperoksidin käyttökohteet
Vetyperoksidia on käytetty mm. kantorakettien polttoaineen hapettimena.
Teollisuudessa vetyperoksidia käytetään mm. sellumassan ja tekstiilien valkaisuun ja desinfiointiaineena lääke- ja elintarviketeollisuudessa. Teollisuuden käyttämä vetyperoksidissa on yleensä joko 35 tai 50 prosenttia vetyperoksidia, mutta muitakin vahvuuksia on saatavilla.
Uusimmat käyttökohteet vetyperoksidille tulevat olemaan Propyleeni oxidin valmistusprosessissa. Tässä prosessissa käytettävät vetyperoksidimäärät ovat erittäin merkittäviä. Kyseinen prosessi onkin merkittävin vetyperoksidin käyttöä lisäävä kohde lähitulevaisuudessa.
Pienissä (alle 5%) pitoisuuksissa vetyperoksidia käyteään kosmetiikassa mm. hiustenvalkaisussa, ja esim. piilolinssien puhdistusliuoksina.
[muokkaa] Vetyperoksidin edut
Vetyperoksidia käytetään nykyään melko laajasti, koska sen mahdollinen pääsy ilmaan tai muuten luontoon aiheuttaa vain lyhytaikaista haittaa. Vapaaksi päästyään se hajoaa varsin nopeasti vedeksi ja hapeksi, eikä siten aiheuta pitkäaikaisia ongelmia ympäristölle tai väestölle.
[muokkaa] Vetyperoksidin haitat
5 - 8 %-liuokset luokitellaan ärsyttäviksi aineiksi. 8 - 50%-liuokset luokitellaan terveydelle haitallisiksi aineiksi. Tätä voimakkaammat vetyperoksidiliokset luokitellaan hapettaviksi ja syövyttäviksi aineiksi. Jatkuva vetyperoksidin käyttö suuvedessä - laimeanakin - saattaa aiheuttaa ns. karvakielen eli kielen filiformisten papillojen liikakasvun.
Vetyperoksidin joutuessa kosketuksiin orgaanisen materiaalin kanssa kuten esim. nahkaiset työkäsineet se hajoaa voimakkaasti muodostaen samalla lämpöä. Hajoamisreaktiossa muodostuva lämpö ja vapautuva happi aiheuttavat syttymisriskin. Orgaanisen aineen syttyminen on sitä todennäköisempi, mitä korkeampi on sen kanssa kosketuksiin joutuneen vetyperoksidin pitoisuus. Syttymisriski voidaan poistaa huuhtelemalla kohdetta runsaalla vedellä.
