Yhteysalus
Wikipedia
Yhteysalus on sotilas- tai siviilikäyttöön rakennettu tai valmiista aluksesta muutettu kuljetusalus, jonka tehtävänä on kuljettaa ihmisiä ja tavaraa saaristoissa oleviin asutuksiin tai linnakkeisiin. Nämä alukset eroavat lautoista siinä suhteessa, että ne voivat liikennöidä vapaasti normaalireitistään poiketen ja ovat pääsääntöisesti huomattavan paljon merikelpoisempia kuin suojaisille ja suhteellisen lyhyille reiteille tarkoitetut lautat.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Yleistä
Aiemmin Suomessa siviilikäytön yhteysalukset kuuluivat Merenkulkuhallitukselle; nykyään suurin osa kuuluu Finstaship -liikelaitokselle ja muutama on yksityinen; maailmalla käytäntö vaihtelee julkisesta vallasta yksityisiin varustamoihin tai omistajiin, maasta riippuen.
Suomessa ensimmäiset julkisen vallan omistamat yhteysalukset olivat s/s Dragsfjärd ja sen korvannut s/s Aranda.
[muokkaa] Erityistapaus
Pääasiassa yhteysalukset pystyvät kuljettamaan matkustajien ohella myös kookkaitakin ajoneuvoja, ja useimmilla niistä on oma vakituinen reittinsä. Huomattavin poikkeus on raskaskuljetusalus Ursus, jota käytetään tilausluontoisesti. Koneistona siinä on kaksi 230 hv kansiperämoottoria, jotka voidaan tarvittaessa nostaa ylös; näin aluksen syväys pienenee jopa täydessä lastissa hiukan alle puolentoista metrin. Näin tehdään yleensä talvella tai pitkillä siirtomatkoilla, jolloin alusta liikuttelee hinaaja.
Alus poikkeaa muista siten, että siinä ei ole matkustajatiloja vaan ainoastaan kansitilaa kahdelle 10 tonnin puoliperävaunulliselle kuorma-autolle. Kansihytissä on hiukan tilaa etupäässä autojen kuljettajille ja muutamalle muulle. Tilaa on kuitenkin niin vähän, ettei alusta voida käyttää esimerkiksi pelastusoperaatioiden turvatoimien johtoaluksena.
URSUS poikkeaa muista yhteysaluksista myös siten, että jäiden aikana se ei yleensä liiku yksinään vaan jäänmurtokykyisen aluksen, tavallisimmin suuren hinaajan, avustamana. Alus on lajissaan maailmanmitassakin harvinainen.
Sen ensimmäinen mittavampi kuljetustehtävä oli siirtää Utössä matalikolle ajaneen rahtilaiva Algolin luo säiliökontit, joihin haaksirikkoisen keulakannella olleet titaanitetrakloridia ja suolahappoa sisältäneet säiliökontit tyhjennettiin, minkä jälkeen tyhjät kontit voitiin siirtää samaan kuormaan. Aluksen ruumalasti oli jo aiemmin tyhjennetty ponttoonilautta Refanutiin ja polttoainesäiliöt säiliöponttooniproomu Pandaan. Aivan aluksi Turun palolaitoksen miehet olivat purkaneet haaksirikkoisesta vaarallisimmat myrkyt eli polyram-peittausaineen ja kontillisen muurahaishappoa.
Alun perin pelastusyhtiön tarkoitus oli jättää keulakannella olleet nestekontit paikalleen; ne olivat suojaisessa paikassa vaurion varalta, mutta osoittautui että kontit painoivat aluksen keulaa liikaa jotta haaksirikkoisen olisi saanut irti matalikolta. Ne olisi siis poistettava.
Nestekonttien siirto olikin konstikas operaatio: sen tekivät Kemira Oy:n miehet erikoislaitteillaan, koska aine ei saanut joutua kosketuksiin ilman kanssa; se olisi kehittänyt myrkyllisen ja syövyttävän kaasupilven. Tyhjien konttien saamiseksi paikalle tyhjennystä varten ja sitten tyhjennettyjen säiliöiden siirtoon vain Ursus oli riittävän iso, matalakulkuinen ja voimakkaalla nosturilla varustettu; työn onnistuttua se irtautui ja vartiolaiva Uisko hinasi sen Turkuun.
Nestekonttien poistamisen jälkeen pelastusalus Protector (3000 hevosvoimaa) sekä raskaat hinaajat Hepa ja Heimo Saarinen(kumpikin 4000 hevosvoimaa) vetivät haveristin irti varsin helposti.
Algol hinattiin Turkuun ja korjattiin; vastoin jo varmoina pidettyjä tietoja alus korjattiinkin Saksassa ja palasi vielä pitkiksi ajoiksi Suomen ja Saksan väliseen konttiliikenteeseen.
Myöhemmin, mm. Ruotsin puolella pidetyissä öljyntorjuntaharjoituksissa, joissa Ursus on ollut mukana, sitä on siirtymämatkoilla yleensä hinannut Turun laivastoaseman yhteysalus Valas, koska hidas proomumainen raskaskuljetusalus olisi muuten jäänyt saattueen matkasta.
[muokkaa] Asevoimien yhteysalukset
Puolustusvoimien yhteysaluksia on runsas kirjo; merkittävin ryhmä on Valas-luokka, joka pystyy kuljettamaan peräkannellaan yhden kolmiakselisen kuorma-auton tai vastaavan määrän pienempiä ajoneuvoja. Aluksia on neljä eli Valas, Vahakari, Vaarlahti ja Vänö; ne on sijoitettu rannikkotykistön linnakkeiden yhteysaluksiksi. Kaikki ovat jäävahvistettuja ja pystyvät toimimaan myös jäänmurtajan tehtävissä tarpeen vaatiessa.
Viides Valas-luokan alus on sukeltajien emälaiva Mursu, jossa kuljetuskannen paikalle on sijoitettu sukeltajien erityistilat painekammioineen. Alus toimii tarvittaessa Mäkiluodon linnakkeen yhteysaluksena.
[muokkaa] Kelirikkoalukset
Myös pienempiä yhteysaluksia, mm. rannikkotykistölle rakennettu kuusi alusta käsittävä Hauki-luokka (Hauki, Hakuni, Havouri, Hankoniemi, Hirsala, Houtskär) joka pystyy liikkumaan kokoisiaan huomattavasti vahvemmissa jäissä, on rakennettu nimenomaan kelirikkoajan liikennettä varten. Näitä aluksia kutsutaan nimikkeellä kelirikkoalus.
Merivartiostolla on vastaavia teräsrunkoisia aluksia runsaasti; niistä on perinteisesti käytetty lyhennettä RV eli rautavene (epävirallinen kutsumanimi "rautaville").
Norjassa vastaavia aluksia on runsaasti; ne ovat pitempien yhteysvälien vuoksi huomattavasti suurempia, jotka pystyvät kuljettamaan pienehkön maastokuorma-auton tai vastaavan ajoneuvon peräkannellaan avomerioloissa; näitä aluksia käytetään maan ulkosaariston yhteystehtäviin.
Huippuvuorille liikennöidään tarkoitukseen erikseen rakennetuilla jäävahvistetuilla aluksilla, jotka pystyvät kuljettamaan ajoneuvoja, koska alueen olosuhteet vaativat sitä.
[muokkaa] Lähteet
- Visa Auvinen: Leijonalippu Merellä
- Merenkulkulaitos, tiedotusosasto
