Abdel Halim Hafez

Wikipedia

	Tämän artikkelin ulkoasu ja tyyli kaipaavat korjausta.
	Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Abdel Halim Hafez (21. kesäkuuta 1929 – 30. maaliskuuta 1977) oli egyptiläinen näyttelijä ja laulaja, jolla on edelleen suuri yleisö Lähi-idän maissa. Hänet mainitaan Umm Kalthoumin rinnalla yhtenä suurista laulajista. Halimin lempinimi on "Tumma Satakieli", joka viittaa hänen äänensä väriin.

Halim syntyi El Hilwatissa. Hänen oikea nimensä oli Abdel Halim Ali Ismail Shabana. Hänellä oli kaksi veljeä ja sisar, joiden kanssa hän jäi varhain orvoksi. Isän veli perheineen kasvatti Halimin ja laittoi hänet Kairon konservatorioon, myöhemmin Teatterimusiikin korkeakouluun, josta Halim valmistui sekä laulajana että oboistina. Halim lauloi Kairon musiikkiklubeilla ja tuli jo opiskeluaikanaan suosituksi. Kansallisen radion musiikkiosaston päällikkö Hafez Abdel Wahab otti Halimin suojatikseen ja alkoi luoda tälle uraa radiossa ja elokuvassa. Wahabilta Halim otti taiteilianimekseen Hafez.

Halim teki nopeassa tahdissa elokuvia, joiden kautta hänen maineensa levisi koko arabiankieliseen maailmaan. Elokuvissa lauluilla oli tärkeä merkitys: jokaisessa elokuvassa oli 6-8 laulua. Elokuvien juonet kertoivat useimmiten rakkaudesta, menetyksestä ja luottamuksesta, kuten Halimin laulutkin. Hänen ensimmäinen elokuvansa "Luottamuksen sävel" (Lahn El Wafa, 1955), oli mallina lukuisille myöhemmillekin. Tässä elokuvassa Halim esittää lahjakasta laulajaa Galalia, jonka huoltaja on kuuluisa muusikko. Mukana on tyttö, jota esitti omana aikanaan suosittu laulajatar Chadia, joka sotkee miesten suunnitelmat, mutta lopuksi kaikki kääntyy parhain päin. Halimin laulut sijoittuvat elokuvassa sekä teatteriin että yksinäisiin mietiskelyihin; Halimin kasvot ovat hollywood-tyyliin hyvin vahvasti esillä koko kankaan mitalla. Juuri tästä elokuvasta on liikkeellä postikortteja, jotka ovat Halimin faneille kuin pyhäinkuvia.

Muut elokuvat:

"Onnen päivät" (Ayyamna al Holwa, 1955)
"Päivin ja öin" (Ayam we Layali, 1955)
"Rakkauden lupaus" (Mawed Gharam, 1956)
"Dalila" (Dalila, 1956)
"Nykypäivän tytöt" (Banat el Yom, 1957)
"Tyhjä tyyny" (Alwisada el Khalia, 1957)
"Rakkauden katu" (Share el Hob, 1958)
"Rakkaustarina" (Hekayit Hob, 1959)
"Tytöt ja kesä" (El Banat Wel Seif, 1960)
"Päivä elämässäni" (Yom Men Omri, 1961)
"Synnit" (El Khataya, 1962)
"Rakastettu tähti" (Maabodat el Gamahir, 1963)
"Isä puussa" (Abi Foq el Shagara, 1969)

Elokuvien laulut olivat suosituimpia Hafezin eläessä, mutta myöhemmin ne ovat vakiintuneet kestosuosikeiksi, niin kuin myös konserteissa esitetyt pitkät, kertovat ja polveilevat kappaleet, kuten Zay el Hawa, Oulli Haga, Kariat al Fengan sekä live-taltioinnit, joissa Halim improvisoi taitavasti orkesterin ja laulajien kanssa, esimerkiksi Maddah el Amar. Halimin lauluista on ilmestynyt laaja antologia (Virgin EMI Arabia).

Halim oli saanut bilhartsia-loisen yksitoistavuotiaana. Loista ei pystytty poistamaan ja Halim kärsi ajoittain vakavasti loisen aiheuttamasta myrkytyksestä. Kun hän lopulta päätyi Lontoossa King's Collegen sairaalaan saamaan hoitoa, hän kuoli yllättäen 47-vuotiaana. Halimin hautajaiset Kairossa olivat valtava yleisötapahtuma, mikä osoitti, kuinka suuri merkitys Halimilla oli ollut kansalleen. Tuolloin sanottiin, että häntä suurempi ei ollut kuin Umm Kalthoum.