Absoluuttinen Nollapiste (yhtye)
Wikipedia
| Absoluuttinen Nollapiste | |
|---|---|
| Toiminnassa | 1991– |
| Kotipaikka | Rovaniemi, Tampere |
| Laulukieli | suomi |
| Tyylilaji | progressiivinen rock suomirock |
| Levy-yhtiö | Johanna |
| Jäsenet | Tommi Liimatta Aki Lääkkölä Tomi Krutsin Aake Otsala Janne Hast |
| Kotisivu | www.absoluuttinennollapiste.fi |
Absoluuttinen Nollapiste on Rovaniemellä vuonna 1991 perustettu, nykyään Tampereella majapaikkaansa pitävä rock-yhtye. Musiikillisesti Absoluuttinen Nollapiste on omalaatuinen sekoitus 1970-luvun Love Records -yhtyeiden proge-sävyjä ja suomirockia. Yhtye saavutti nopeasti laajan kulttimaineen ja uskollisen kuulijajoukon suosion, mutta suuren yleisön tietoisuuteen Absoluuttinen Nollapiste ei ole yltänyt kuin aivan satunnaisesti.
Yhtyeellä on lukuisia sivuprojekteja, joiden musiikkia he julkaisevat oman Diu Dau Tapes -kasettiyhtiönsä kautta. Tunnetuin sivuprojekteista on Ahkerat Simpanssit, jolta julkaistiin levy Tervehdys, Maan asukit vuonna 2003.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
Jukka Leinonen ja Aki Lääkkölä perustivat Absoluuttinen Nollapisteen vuonna 1991 Rovaniemellä. Myös Matti Kettunen, Tomi Krutsin ja Tommi Liimatta olivat mukana yhtyeen ensimmäisissä harjoituksissa. Aake Otsala korvasi Matti Kettusen yhtyeen basistina marraskuussa 1991. Jukka Leinonen jätti Nollapisteen vuosien 1992 ja 1993 vaihteessa.[1]
Absoluuttinen Nollapiste sijoittui viidenneksi vuoden 1993 Rockin SM-kilpailuissa, jotka voitti Pekka ja Susi.[2] Yhtyeen omalaatuinen esiintyminen herätti paljon kiinnostusta, ja Absoluuttinen Nollapiste pääsi ensimmäisenä levyttämään finaalissa olleista yhtyeistä. Seuraavana vuonna yhtye julkaisi viiden kappaleen EP-levyn Ei ilmestynyt. Myöhemmin samana vuonna ilmestyi yhtyeen ensimmäinen kokopitkä levy Neulainen Jerkunen ja seuraavana vuonna toinen, Muovi antaa periksi. Ensimmäiset levyt ovat soinniltaan omalaatuisia ja tajunnanvirran sävyttämiä. Levyjen kritiikki oli pääosin myönteistä,[3][4] mutta listasijoituksia yhtye ei saanut.
Vuonna 1996 laulusolisti Tommi Liimatta äänitti ja julkaisi soololevyn Liimatan Pan Alley yhtyeen muiden jäsenten suorittaessa asevelvollisuuttaan. Seuraavina vuosina Absoluuttinen Nollapiste julkaisi ensi levyjä suoraviivaisemman Simpukka-amppelin 1998 ja isä–poika-suhteesta maalaiskylässä kertovan teemalevyn Suljettu 1999. Suljettu-levylle yhtyeeseen liittyi taustalaulaja ja perkussionisti Teemu Eskelinen, joka oli ollut taustalaulajana myös Simpukka-amppelin äänityksissä. Kriitikoiden vastaanotto Suljetulle oli erittäin myönteinen, paikoin jopa ylistävä.[5][6]
Suljetun jälkeen yhtye kokeili aiempia levyjä kevyempää pop-ilmaisua albumillaan Olos vuonna 2000. Vuonna 2001 Absoluuttisen Nollapisteen tuotannosta valikoitiin kokoelmalevy Olen pahoillani. Saman vuoden joulukuussa Teemu Eskelinen ilmoitti jättävänsä yhtyeen.[7] Seuraavana vuonna yhtye levytti toisen teemalevynsä, riippuvuutta käsittelevän albumin Nimi muutettu. Sekä albumin ensimmäinen single Irene Kaktus että itse albumi nousivat julkaisuviikollaan ensimmäistä kertaa Nollapisteen historiassa Suomen myydyimpien listalle: single sijalle 12 ja albumi sijalle 9.[8][9] Nimi muutettu -albumin kappale Eräät tulevat juosten – jota ei julkaistu singlenä – pääsi kahdensadan parhaan joukkoon YleX:än järjestämässä Kaikkien aikojen kotimainen biisi -äänestyksessä.[10]
Vuonna 2003 yhtye levytti seitsemännen studioalbuminsa Seitsemäs sinetti. Albumilla soitti koskettimia Tulenkantajat-yhtyeen Janne Hast, joka myöhemmin liittyi yhtyeen varsinaiseksi jäseneksi. Seuraavana vuonna yhtye julkaisu tuplakokoelman Sortovuodet 1994–2004, jonka ensimmäinen puolisko koostuu pääasiassa singejulkaisujen b-puolista ja sisältää myös EP:n Ei ilmestynyt. Levyn toinen puoli on taltiointi Absoluuttinen Nollapiste soittaa Suljetun -kiertueen viimeisestä konsertista Tavastialla vuonna 2001.
Absoluuttisen Nollapisteen kahdeksas studiolevy julkaistiin 2005, jolloin päivänvalon näki progepainotteinen Mahlanjuoksuttaja. Vaikka albumi ei Tommi Liimatan sanojen mukaan ole varsinainen teemalevy,[11] kertoo se yhtenäisen, jälleen maalle ja metsiin sijoittuvan tarinan. Vuonna 2006 yhtye piti levytystaukoa, ja Tommi Liimatta julkaisi toisen soololevynsä Tropical Cocktailin.
Yhtye julkaisee huhtikuussa 2007 EP-levyn Lihassa ja taivaassa. Syksyllä julkaistaan yhtyeen seuraava albumi.[12]
[muokkaa] Jäsenet
[muokkaa] Nykyiset jäsenet
- Janne Hast, kosketinsoittimet ja lyömäsoittimet
- Tommi Liimatta, laulu ja kitara
- Aki Lääkkölä, kitara ja kosketinsoittimet
- Tomi Krutsin, lyömäsoittimet ja laulu
- Aake Otsala, basso ja laulu
[muokkaa] Entisiä jäseniä
- Teemu Eskelinen, laulu ja lyömäsoittimet (1997–2001)
- Jukka Leinonen, kitara (1991–1992)
- Matti Kettunen, basso (1991)
[muokkaa] Diskografia
[muokkaa] Studioalbumit
- Neulainen Jerkunen (1994)
- Muovi antaa periksi (1995)
- Simpukka-amppeli (1998)
- Suljettu (1999)
- Olos (2000)
- Nimi muutettu (2002)
- Seitsemäs sinetti (2003)
- Mahlanjuoksuttaja (2005)
[muokkaa] Kokoelmat
- Olen pahoillani – Valitut teokset 1994–2000 (2001)
- Sortovuodet 1994–2004 (2004) (b-puoli / live)
[muokkaa] EP
- Ei ilmestynyt (1994)
[muokkaa] Omakustanteet
- Demo I (1992)
- Demo II (1993)
- Nukahtaa-murre-tosiasia (1993)
[muokkaa] Nuottikirja
- Suvannossa ylpeä ilme ja muita nuotteja (Love Kustannus 2002)
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Absoluuttinen Nollapiste: Länsikangaskronikka: 1991
- ↑ Absoluuttinen Nollapiste: Länsikangaskronikka: 1993
- ↑ Absoluuttinen Nollapiste: Neulainen Jerkunen -levyn arvosteluita
- ↑ Absoluuttinen Nollapiste: Muovi antaa periksi -levyn arvosteluita
- ↑ Absoluuttinen Nollapiste: Suljettu-levyn arvosteluita
- ↑ Tero Valkonen 1999: Suljettu eli popilla tähtiin
- ↑ Teemu Eskelinen: Also sprach Eskelinen
- ↑ Radiomafian arkisto: Singlelista 10 / 2002
- ↑ Radiomafian arkisto: Albumilista 17 / 2002
- ↑ YleX: Kaikkien aikojen kotimainen biisi -äänestyksen tulokset
- ↑ Absoluuttinen Nollapiste: Mahjanjuoksuttaja-levyn saate
- ↑ Absoluuttisen Nollapisteen verkkosivu
