AIV-rehu
Wikipedia
AIV-rehu on rehua, joka on käsitelty AIV-liuoksella paremman säilyvyyden takaamiseksi. Alkuperäinen AIV-liuos kaupallistettiin 1929. Se koostui rikkihaposta ja suolahaposta.
Tyypillisesti AIV -rehua säilötään nurmikasveista, joista tärkeimpiä Suomessa viljeltäviä lajeja ovat timotei, nurminata, ja koiranheinä sekä poutaa kestävä ruokonata, jonka viljely yleistyy vuosi vuodelta; lisäksi AIV-liuoksella säilötään nurmipalkokasveja eli muun muassa puna-, valko-, ja alsikeapilaa sekä sokerijuurikkaan naatteja. Nurmikasvit (heinäkasvit, myös ohra, kaura ja vehnä) kasvavat usein seoskasvustoina, joissa saattaa olla myös apiloita seoksena. Viljojen jyväsadon murskesäilöntää tehdään myös AIV-liuoksella, jolloin säästetään huomattavia summia kuivauskustannuksista ja kuivuri-investoinneista.
AIV-rehunsäilöntäliuokset valmistaa nykyisin Kemira. AIV-liuoksia valmistetaan useita eri tyyppejä. Edullisin on perinteikäs AIV 2 Plus, jonka koostumus on muurahaishappoa 76%, ammoniumformiaattia 5,5% ja loput vettä. Liuosta on käsiteltävä varovasti, sillä se on vahvasti syövyttävää. AIV-liuos syövyttää muun muassa ihoa ja laitteiden osia. Muita ovat varsinkin esikuivatuille rehuille sopivat AIV 2000, AIV Prima ja AIV Pro. AIV-liuostyypin valintaan vaikuttaa tavoiteltava rehun kuiva-ainepitoisuus ja käytettävä korjuumenetelmä. Biologinen maitohappobakteeriymppi on AIV Bioprofit, joka on muista poiketen jauhemaisessa muodossa, ja sekoitetaan veteen ennen käyttöä. Uusin vuoden 2006 tulokas on AIV Ässä, joka soveltuu hyvin laajasti eri kuiva-ainepitoisuuden omaaville nurmirehuille.
AIV-rehun kehitti suomalainen Artturi Ilmari Virtanen, joka sai keksinnöstään Nobelin kemian palkinnon 1945.
Alkuaikoina liuosta annosteltiin esimerkiksi maakuoppaan tuoreen ruohon päälle kerroksittain. Nykyisin AIV-rehu tehdään joko tuoreena niittosilppureilla tai esikuivattuna tarkkuussilppureilla, paalaimilla tai noukinvaunuilla. Korjuun yhteydessä AIV-liuos annostellaan rehumassaan. Liuosta annostellaan pieniä määriä, noin kolmesta viiteen litraan rehutonnia kohden. Valmis rehu saattaa ärsyttää ihoa, mutta ei ole vaarallista ihmisille tai tuotantoeläimille. Vaaran paikka saattaa kuitenkin olla rehun valmistuksen yhteydessä, kun esimerkiksi salvosiiloon tiivistetään rehua, jolloin rehun käymisprosessi saattaa kuluttaa siilon ilmatilan happipitoisuuden hyvin alhaiseksi samalla nostaen hiilidioksidipitoisuuden vaarallisen korkeaksi ihmiselle.
