Akseli Isohiisi
Wikipedia
Akseli Isohiisi (alun perin Örnmark, s. 1886- k. 22. huhtikuuta 1918) oli veljensä Eelo Isohiiden (1883-1918) kanssa tunnetuimpia ja merkittävimpiä Suomen tolstoilaisia.
[muokkaa] Elämä
Akseli Isohiisi oli varakkaan talon poika ja opiskeli Ateneumissa ja Helsingin yliopistossa. Luvut eivät kuitenkaan maittaneet hänelle kovin pitkään, vaan Isohiisi etsi konkreettisempaa ja maanläheisempää elintapaa. Isohiisi tutustui suomennettuihin Tolstoin teoksiin ja löysi niistä ihanteensa: "tehdä hyvää."
Isohiisi muutti aluksi veljensä Kalle Örnmarkin kartanoon, jossa teki maa- ja käsitöitä. Myöhemmin hän rakensi veljensä Eelon kanssa itselleen talon Sääksjärven Massiin. Veljekset elivät omavaraistaloudessa ja pyrkivät henkiseen kehitykseen erityisesti seuraamalla vuorisaarnan oppeja. Akseli käytti paljon aikaa naapurien ja ventovieraidenkin auttamiseen, tehden talkootöitä ja valmistaen käsityöesineitä niitä tarvitseville. Kertoman mukaan veljesten talon "Eelolan" ovet olivat aina auki vieraille ja veljesten rahat avoimesti esillä kaikkien käytettäviksi. Yksityisomaisuus ja esivalta olivat Isohiisille vieraita ja lähimmäisenrakkaus kaikki kaikessa. Isohiisi ei perustanut perhettä, jotta saattoi keskittyä kokonaan omavaraisuuteen ja lähimmäisten auttamiseen. Eelola muodostuikin eräänlaiseksi kristilliseksi ja tolstoilaiseksi keskukseksi. Eelolassa kävi paljon vieraita ja sen lähelle asettui asumaan jonkin verran muita samanhenkisiä ihmisiä.
Akseli Isohiiden tunteneet luonnehtivat häntä ainutlaatuiseksi ihmiseksi, jossa ihmisen hyvyyden mahdollisuudet olivat toteutuneet poikkeuksellisella tavalla. Arvid Järnefelt kuvasi tapaamisiaan Isohiiden kanssa elähdyttäviksi ja kirjoitti: "Näimme edessämme rakastetun tien, jota olimme pitäneet olemattomana, epätodellisena. Näimme utuisen ihanteemme maahan tuoduksi." Järnefeltin kanssa Isohiisi osallistui myös Tolstoin teosten suomentamiseen ja kustantamiseen. Sisällissodan aikaan Isohiisi vetosi osapuoliin väkivallasta luopumiseksi. Koska Akseli ja Eelo eivät ehdottomina pasifisteina suostuneet punaisten sotaväen pakko-ottoon, kotkalaiset punaiset joukot teloittivat heidät 22. huhtikuuta 1918.
[muokkaa] Lähteitä
- Maija Salonius-Hatakka, Ei saarnaamalla, vaan elämällä. Akseli ja Eelo Isohiiden tarina., 2000
- Armo Nokkala, Tolstoilaisuus Suomessa, 1958.
