Amundsen-Scott
Wikipedia
Amundsen-Scott (virallisesti Amundsen-Scott South Pole Station) on Yhdysvaltojen ylläpitämä tutkimusasema Antarktiksella ja maailman eteläisin vakituisesti asuttu paikka. Asema perustettiin vuonna 1956 ja se on nimetty ensimmäisinä ihmisinä etelänavalle päässeiden tutkimusmatkailijoiden Roald Amundsenin sekä Robert Falcon Scottin mukaan.
Tutkimusasema sijaitsee nykyään noin 100 metrin päässä maantieteelliseltä etelänavalta ja se liikkuu jäätikön mukana noin 10 metriä vuodessa sitä kohti. Koska aseman alla on paksu mannerjäätikkö, se sijaitsee 2 835 metriä merenpinnan yläpuolella. Kesäkuukausina asemalla työskentelee yli 200 henkilöä, mutta talvikuukausiksi miehitystä pienennetään reiluun sataan (ns. "winter-overs"). Kesäisin asema on yhteydessä ulkomaailmaan Lockheed C-130 Hercules -rahtikoneilla, jotka operoivat rannikolla sijaitsevalta McMurdon tutkimusasemalta. Talvikuukausina, helmikuun puolivälistä lokakuun loppuun, asema on fyysisesti kokonaan eristetty ulkomaailmasta, sillä kylmyyden takia sinne ei ole mahdollista lentää.
Lämpötila Amundsen-Scottissa vaihtelee vuosittain joulukuun −28°C:sta heinäkuun −60°C:een ja sademäärä vastaa 60 – 80 millimetriä vettä. Tuulennopeus on keskimäärin 5,5 m/s. Asemalla tehtävä tutkimus keskittyy glasiologiaan, geofysiikkaaan, meteorologiaan, yläilmakehän fysiikkaan, tähtitieteeseen sekä biolääketieteeseen.
Asemalla käytetään samaa aikavyöhykettä kuin Uudessa-Seelannissa, sillä kaikki asemalle tulevat ihmiset ja tavarat lentävät Uuden-Seelannin Christchurchista McMurdoon ja sieltä asemalle. Myös aseman lentopaikkatunnus (Jack F. Pauluksen lentoasema) NZSP viittaa Uuteen-Seelantiin.
