Antti Isotalo
Wikipedia
Antti Isotalo tai Isoo-Antti, tunnetaan myös nimellä Isoon talo(o)n Antti, (s. 24. elokuuta 1831 Alahärmässä – k. 8. elokuuta 1911 Alahärmässä) oli härmäläinen maanviljelijä ja puukkojunkkari, joka yhdessä Antti Rannanjärven kanssa johti Isoo-joukko-nimellä tunnettua puukkojunkkarijoukkoa vuosina 1856–1867.
Isotalo oli luonteeltaan levoton, ja hänen harrastuksiinsa kuului muun muassa hevosurheilu. Hän oli etevä kauppamies, ja oli markkinoilla kuin kotonaan. Hänen ei tarvinnut kerätä joukkoa ympärilleen, vaan ihmisten kerrotaan kokoontuneen hänen ympärilleen omasta tahdostaan. Hän oli myös peloton ja hurja tappelija. Suuren kokonsa vuoksi häntä pyydettiin usein valvomaan erilaisiin juhlatilaisuuksiin.
Isotalo kielsi lopun ikänsä tehneensä tappoa mutta sanoi tuomiostaan: ”Kyllä mä sen ansaattin”. Vankilassa hän käyttäytyi hyvin.
[muokkaa] Käräjillä
- 1855: todettiin syylliseksi puukolla suoritettuun pahoinpitelyyn
- 1856: tuomittiin sakkoihin laittomasta viinanmyynnistä ja sapatin rikkomisesta
- 1858: vapautettu vastuusta Matti Tönkän puukotusjutussa, sakkoja aiheettomasta puukonkannosta
- 1862: sai 33 paria raippoja sekä julkisen kirkkorangaistuksen taskuvarkaudesta
- 1864: syytettiin luvattomasta viinanpoltosta
- 1870: sai kuolemantuomion: haki ja sai armahduksen, mutta tuomittiin sakkoihin, raipparangaistukseen, kunnianmenetykseen sekä kuritushuoneeseen 12 vuodeksi.
- 1882: vapautui vankilasta.
