Asevelvollisuus
Wikipedia
Asevelvollisuus on kansalaisen velvollisuus osallistua valtion puolustukseen ja laillisen yhteiskuntajärjestyksen takaamiseen. Asevelvollisuuteen kuuluu usein pakollinen asepalvelus asevoimissa. Monissa maissa on kuitenkin käytäntönä tukeutua valikoivaan asevelvollisuuteen tai palkka-armeijaan yleisen asevelvollisuuden sijaan.
Monien valtioiden lainsäädäntö mahdollistaa asepalveluksen suorittamisen rauhan aikana siviilipalvelun muodossa.
Suomen lain mukaan asevelvollisuus alkaa sen vuoden alusta, jolloin mies täyttää kahdeksantoista vuotta. Asevelvollisuus jatkuu sen vuoden loppuun, jona asevelvollinen täyttää kuusikymmentä vuotta.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Asevelvollisuuden historia
Aiemmin sotavoimat perustuivat yleensä palkka-armeijoihin, mm. Suomessa osin myös veroluonteiseen ruotujakoon, jossa tietty määrä taloja, eli ruotu oli velvollinen kustantamaan sotamiehen.
Ranskan suuren vallankumouksen ajauduttua sotiin, vuonna 19 fructidoria vuonna VI (5.9.1798) annettiin Jean-Baptiste Jourdanin nimeä kantanut asevelvollisuuslaki, jossa määrättiin "jokainen ranskalainen on sotilas ja velvollinen puolustamaan isänmaataan." ("Tout Français est soldat et se doit à la défense de sa patrie") Ranskan asevelvollisuusarmeija löi useimmat Euroopan ammattiarmeijat. Käytäntö levisi myöhemmin muihin maihin, ja militaristisen Preussin esimerkki oli tärkeimpiä esikuvia otettaessa asevelvollisuus käyttöön vuonna 1871, tosin keisarin määräyksestä.
Ks. myös Asevelvollisuus Suomessa, Suomen asevelvollisuuden historia.
[muokkaa] Syitä yleiseen asevelvollisuuteen
Asevelvollisuuden tarvetta perustellaan yleensä ulkoisen sotilaallisen potentiaalin muodostamalla uhalla, joka vaatii suuren kenttäarmeijan käyttöä osana puolustusratkaisua. Mailla, joilla on pienet resurssit käytettäväksi puolustukseen, on yleensä tällainen omaa aluetta hyväksi käyttävä puolustusratkaisu, joista eräät versiot ovat käytössä Suomen tai Sveitsin Puolustusvoimilla. Esimerkiksi maantieteellisesti Suomen ympäristössä on voimakasta sotilaallista potentiaalia, joka pystyy aiheuttamaan sellaisen sotilaallisen uhan, että Suomen resurssien mukainen palkka-armeija voisi sitä vain hyvin pieneltä osin torjua. Riskien hallinnan periaatteen (riski = todennäköisyys * riskin vakavuus toteutuessaan) mukaisesti vaikka todennäköisyys sotilaallisten voima käyttöön esimerkiksi Suomea vastaan on tällä hetkellä pieni niin mahdollisesti toteutuessaan sen seuraukset olisivat hyvin vakavat.
Yleisen asevelvollisuuden käyttöä perustellaan usein sen kustannustehokkuudella palkka-armeijaan verrattuna. Uskottavan ts. riittävän suuren kenttäarmeijan ylläpitäminen ei olisi muuten taloudellisesti tai ylipäätään valtion käytettävissä olevilla resurseilla mahdollista. Yleisen asevelvollisuuden taloudellisuudesta on kuitenkin erilaisia näkemyksiä.
Lisäksi yleisen asevelvollisuuden puolustajat toteavat, että kouluttamalla jokainen ikäluokka kriisitilanteiden varalle, voidaan luottaa siihen, että mahdollisen kriisin, kuten suuronnettomuuden, sattuessa paikalla löytyy järjestelmälliseen toimintaan tottuneita ihmisiä. Muina etuina he pitävät myös yleisen asevelvollisuusjärjestelmän avoimuutta ympäröivälle yhteiskunnalle sekä yksittäisen sotilaan moraalin riippumattomuutta hänelle maksetun palkan suuruudesta ja maksajasta.
Asevelvollisuuteen perustuvan armeijan laatua usein epäillään verrattuna ammattiarmeijaan. Näkemykset tämän väitteen paikkaansa pitävyydestä vaihtelevat. Toisaalta esim. Israelin armeijan tehokkuus ja toisaalta esim. Venäjän armeijan ongelmat (molemmat asevelvollisuusarmeijoita) tuovat esille erilaisia kokemuksia asevelvollisuusarmeijoiden käytettävyydestä. Suomessa armeijan laatua ei pidetä niinkään ongelmana. Puolustusvoimat kun saavat käyttöönsä reservin kautta myös korkeammin koulutettua väestöä toisin kuin useimmat ammattiarmeijat.
[muokkaa] Yleisen asevelvollisuuden kritiikki
Monissa maissa, kuten useissa Länsi-Euroopan maissa, on turvallisuusympäristön analyysissä päädytty siihen, että sotilaallista koulutusta on tarve antaa vain osalle ikäluokasta muiden ollessa siitä vapautettu. Lisäksi joidenkin käsitysten mukaan asevelvollisuudella ei ole kestävää moraalista pohjaa. Puolustusorganisaatioon osallistumista perustellaan useimmiten yksilön velvollisuuksilla yhteisöä kohtaan.
Asevelvollisuuden vastustajat väittävät nykyisen asevoimien teknisen kehityksen tehneen yleisestä asevelvollisuudesta paitsi kalliin myös hyödyttömän verrattaessa sen suorituskykyä tekniseen palkka-armeijaan. Asevelvollisuuden vastustajat pitävät käsitystä asevelvollisuuden halpuudesta myyttinä, joka johtuu vaihtoehtoiskustannusten tuntemattomuudesta: he väittävät että yleinen asevelvollisuus käyttää enemmän resursseja verrattuna palkka-armeijaan, esimerkiksi työvoiman käyttönä, kuin sillä säästetään rahaa. Toisaalta jotkut esittävät että valtioiden itsemääräämisen takaamista ja alueellisen koskemattomuuden turvaamista uskottavasti ei viime kädessä voi tarkastella vain taloudellisena kysymyksenä.
Yleinen asevelvollisuus on saanut kritiikkiä sen kohdistuessa useimmiten ainoastaan miessukupuoleen. Miesten suorittaman asevelvollisuuden on katsottu asettavan miehet eriarvoiseen asemaan suhteessa naissukupuoleen niin kriisiaikana kuin myös rauhanaikana.
"Asevelvollisuus alistaa yksilöt militarismille. Se on orjuutta. Se, että kansakunnat sallivat sen, on todiste sen heikentävästä vaikutuksesta." --Asevelvollisuuden ja sotilaskoulutuksen vastainen julistus, 1930 (Arvid Järnefelt, Albert Einstein, Sigmund Freud, H.G. Wells, Bertrand Russell, Thomas Mann ym.) [1]
"Valtio, joka ajattelee olevansa oikeutettu pakottamaan kansalaisensa sotimaan, ei tule koskaan pitämään oikeassa arvossa heidän elämäänsä ja onnellisuuttaan rauhan aikana" --Asevelvollisuuden vastainen manifesti, 1926 (Einstein, Gandhi, ym.) [2]
[muokkaa] Asevelvollisuus Suomessa
-
Pääartikkeli: Tarkemmin aihetta käsittelevät artikkelit
Suomessa asevelvollisuus koskee 18–60-vuotiaita miehiä. Aseellinen varusmiespalvelusaika on 180, 270 tai 362 päivää koulutuksesta riippuen ja aseeton 11 kuukautta. Vaihtoehtoinen palvelusmuoto on siviilipalvelus, jonka kesto on 395 päivää. Kokonaan palveluksesta kieltäytyvät tuomitaan vankilaan 197 päiväksi.
