Astrahanin kaanikunta
Wikipedia
Astrahanin kaanikunta oli valtio Itä-Euroopassa Volgan suun ja alajuoksun ympärillä Kaspianmeren rannalla Aasian rajan tuntumassa. Kaanikunta oli olemassa 1400- ja 1500-luvuilla. Nykyisin alue kuuluu pääasiassa Kazakstaniin sekä Venäjään kuuluviin Astrahanin alueeseen ja Kalmukiaan.
Suurin osa Astrahanin kaanikunnan väestöstä oli maanviljelystä harjoittavia Astrahanin tataareja ja paimentolaisia nogaita. Kaanikunnan pääkaupunki oli Xacitarxan (myös Khadjitarkhan), joka sijaitsi nykyisen Astrahanin kaupungin lähellä.
[muokkaa] Historia
Volgan alajuoksun ympäristö oli useiden turkkilais-tataarilaisten kansojen asuttama viimeistään 400-luvulta jälkeen ajanlaskun alun. Mongolit valtasivat alueen 1200-luvulla. Mongolivaltakunta jakaantui kuitenkin pian pienempiin valtakuntiin. Itäinen Eurooppa tuli kuulumaan Kultaisen ordan valtakuntaan. Sisällissota jakoi Kultainen ordan 1400-luvulla. Kaani Qasim perusti itsenäinen Astrahanin kaanikunnan noin vuonna 1466. Kaanikunnan sijainti Volgan suun ympärillä ja tärkeän kauppareitin varrella toi sille hyvinvointia. Mutta myös naapurivaltioiden ja –kansojen kiinnostuksen sen alueeseen. Tämä johtikin useisiin sotiin. Suurta vahinkoa Astrahanille toi Krimin kaanikunnan kaani Mengli Ghirai.
Venäjän tsaari Iivana IV ”julma” valtasi Astrahanin pohjoisen naapurin Kazanin kaanikunnan 1552 ja lähetti sotilaitaan myös Astrahaniin. Vuonna 1554 Venäjä perusti Därwišin kaanin, joka hallitsi Astrahania Venäjän vasallina. Därwišin kaani kuitenkin liittoutui Krimin kaanikunnan kanssa ajakseen Venäjän pois alueelta. Niinpä Venäjän armeija hyökkäsi uudelleen Asrtahaniin 1557. Nyt kaanikunta vallattiin ja liitettiin suoraan Venäjän alaisuuteen. Kaani Därwišin onnistui kuitenkin paeta Azofin linnaan. Asrtahanin kaanikunnan nogaiväestö karkotettiin Kazakstaniin ja Dagestaniin. Tataariväestö sai jäädä alueelle, mutta heihinkin kohdistettiin sortotoimenpiteitä.
