B-29 Superfortress
Wikipedia
Boeing B-29 Superfortress (Boeing Model 341/345) -lentokone, oli Yhdysvaltojen maavoimien ja ilmavoimien (USAAF, US Army Air Force, USAFin edeltäjä) käyttämä nelimoottorinen raskas pommikone.
Se oli toisen maailmansodan suurin ja kehittynein aktiivipalveluksessa ollut kone. B-29:ssä oli muun muassa ensimmäisenä pommikoneena paineistetut miehistötilat, erittäin kehittynyt Norden M-9B-pommitustähtäin, keskitetty konekiväärien tulenjohtojärjestelmä johon kuului mm. elektroninen laskin. Konekiväärit olivat kauko-ohjatuissa torneissa, joissa kussakin oli kaksi 12,7 mm Browning M2-konekivääriä, ja lisäksi perän tornissa oli 20 mm tykki. Alun perin se oli tarkoitettu pääasiassa korkean lentokorkeuden päivä-ajan pommitustehtäviin, mutta sitä käytettiin useimmiten matalan lentokorkeuden öisissä pommituksissa. Se toimi myös Yhdysvaltojen pääasiallisena hyökkäysaseena Japania vastaan ja onkin parhaiten tunnettu Hiroshiman ja Nagasakin atomipommien kuljettajana.
B-29 pystyi lentämään niin korkealla ja nopeasti että suurin osa japanilaisista hävittäjäkoneista ei pystynyt saamaan kiinni, joten se ei usein edes tarvinnut järeää puolustusaseistustaan.
Toisin kuin monet muut pommittajat, B-29 pysyi käytössä vielä pitkään toisen maailmansodan jälkeenkin. Kun se poistui käytöstä 1960-luvulla, noin 3900 konetta oli rakennettu.
Lentokonetyyppiä käytettiin myös tiedustelukoneena RB-29 toisen maailmansodan jälkeen vielä 1950-luvulla. Neuvostoliitto kehitti neljästä haltuunsa joutuneesta B-29:stä itselleen vuoteen 1947 mennessä Tupolev Tu-4:n strategiseksi pommikoneekseen. Tupolev Tu-4:ää käyttivät Neuvostoliiton ilmavoimien lisäksi myös Kansan vapautusarmeijan ilmavoimat Kiinan kansantasavallassa.
[muokkaa] Katso myös
