Berijev A-50
Wikipedia
| Berijev A-50 | ||
|---|---|---|
 |
||
| Kuvaus | ||
| Tyyppi | tiedustelu- ja tutkavalvontakone | |
| Miehistö | 5 lentomiehistö +6 taktinen miehistö | |
| Ensilento | 1980 | |
| Palveluskäyttöön | 1984 | |
| Valmistaja | Berijev | |
| Valmistusmäärä | 40 -1992 | |
| Mitat | ||
| Pituus | 46,59 m | |
| Kärkiväli | 50,50 m | |
| Korkeus | 14,76 m | |
| Siipipinta-ala | 300 m2 | |
| Paino | ||
| Tyhjäpaino | 89 000 kg | |
| Suurin polttoainepaino | 84 840 kg | |
| Hyötykuorma | 9 000 kg | |
| Tavanomainen lentoonlähtöpaino | 155 000 kg | |
| Suurin lentoonlähtöpaino | 190 000 kg | |
| Pienin lentoonlähtönopeus | 219 km/h | |
| Sakkausnopeus | 208 km/h | |
| Voimanlähde | ||
| Moottori | ||
| Teho | ||
| Suoritusarvot | ||
| Huippunopeus | 0,66 mach merenpinnalla, 0,7 mach lakikorkeudessa | |
| Suurin G-arvo | 2 | |
| Lentomatka | 6 400 km | |
| Lakikorkeus | 12 000 m | |
| Aseistus | ||
Berijev A-50 "Šmel" (Шмель) (NATO-koodi "Mainstay") on venäläinen kaukotiedustelu- ja tutkavalvontalentokone. Neuvostoliiton tutkavalvontakonekehitys alkoi 1960-luvulla, jolloin tähän tarkoitukseen kokeiltiin Tupolev Tu-95, Tupolev Tu-124 ja Tupolev Tu-126 -koneita. Berijev A-50 tuli käyttöön 1980-luvun puolivälissä. Teknisesti Berijev A-50 perustuu Iljušin Il-76 MD- ja Il-76 TD-kuljetuskoneisiin.
Koneesta on olemassa useita versioita: Berijev A-50 "Mainstay-A", Berijev A-50M "Mainstay-B" ja Berijev Aircraft 976 "Mainstay-C".
Uusin Berijev A-50E kykenee havaitsemaan monenlaisia kohteita:
- pommikoneita 650 km säteellä
- matalalla lentäviä hävittäjiä radiohorisontista
- risteilyohjuksia 215 km² alueella
- optisesti ei-ballistisia ohjuksia 800 km säteellä
- taktisten ohjusten laukaisualustoja 300 km säteellä
- ryhmäkohteita, esimerkiksi panssarivaunukolonnan 250 km säteellä
- 300 lentävää kohdetta
Lisäksi se kykenee harjoittamaan sähköistä tiedustelua 0,5 GHz - 18 GHz tutka- ja linkkitaajuuksilla sekä signaalitiedustelua 50 MHz-500 MHz radiotaajuuksilla.
1997 Le Bourget´n ilmailumessuilla Rosvoruženie allekirjoitti israelilaisen Eltan kanssa sopimuksen Taganrogski ANTK:n varusteleman Berijevin myymisestä kiinalaisille. Myöhemmin ilmeni, että kauppasumma olisi ollut 250 000 000 dollaria.
Berijev A-50U tuli käyttöön 1995 Vega Šmel-M -tutkalla. Irak on kehittänyt Iljušin Il-76:n perustalle Berijeviä vastaava tutkavalvontakonetta Thomson-CSF:n tutkaa muistuttavalla Bagdad-1-laitteistolla, mikä ei kuitenkaan onnistunut rungon alle sijoitettuna. Adnan -versiossa taas laitteisto asennettiin rungon yläpuolelle. Kolmesta Adnanista yksi tuhoutui Persianlahden sodassa.
Venäjällä Berijev A-50:iä on mm. Kamenkassa Petsamon alueella 144. erillisessä ilmarykmentissä.
Konetyyppiä käyttävät Irak, Intia ja Venäjä. Vastaavanlainen yhdysvaltalainen konetyyppi on E-3 Sentry.
Toukokuussa 2005 Turun Sanomien mukaan myös Venäjän ilmavoimien Berijev A-50 koneilla on saatettu loukata Suomen ilmatilaa. Muita medioissa mainuttuja mahdollisia ilmatilaa loukanneita konetyyppejä ovat olleet Tupolev Tu-134 ja Iljušin Il-38.
