Bernie Geoffrion
Wikipedia
Bernard Joseph André "Boom Boom" Geoffrion (s. 14. helmikuuta 1931 Montrealissa, Kanadassa - k. 11. maaliskuuta 2006 Atlantassa, Georgiassa) oli kanadalainen jääkiekkoilija, joka muistetaan Montreal Canadiensin huippujoukkueesta 1950-luvulta.
Geoffrion aloitti NHL-uransa Montrealissa kaudella 1950-51, mutta ei esiintynyt vasta kuin 18 ottelussa. Seuraavalla kaudella Geoffrion teki läpimurtonsa ja voitti Calder Trophyn parhaana tulokkaana. Geoffrion sai lempinimensä Boom Boom urheilutoimittaja Charlie Boirelta pelatessaan vielä juniorisarjassa hänen kovan laukauksensa takia. Geoffrionin sanotaankin keksineen lyöntilaukauksen [1].
Geoffrion muodosti Maurice Richardin ja Jean Béliveaun kanssa Montrealin ykköskentän, joka johdatti joukkueen kuuteen Stanley Cupiin, joista viisi tuli perättäin vuosina 1955-60. Calder Trophyn seuraksi Geoffrion voitti Hart Memorial Trophyn liigan arvoikkampana pelaajana 1955 ja Art Ross Trophyn pistepörssin voittajana sekä 1955 että 1961.
Ensimmäisen kerran Geoffrion lopetti uransa 1964. Hän palasi kuitenkin kaukaloihin kahden vuoden päästä joukkueena New York Rangers, jossa pelasi kaksi kautta ennen todellista lopettamistaan. Tämän jälkeen hän siirtyi Rangersin valmentajaksi, mutta joutui jättäytymään hommista vatsavaivojen takia. Vuonna 1972 Geoffrionista tuli Atlanta Flamesin ensimmäinen valmentaja. Hän nousi 1979 Montrealin valmentajaksi, mutta vatsasairaus uusiutui jo kauden puolessa välissä.
Geoffrionin vaimo Marlene on Hockey Hall of Famen jäsenen Howie Morenzin tytär. Marlenen ja Bernien poika Dan Geoffrion pelasi myös kaksi kautta NHL:ssä. Lapsenlapsi Blake Geoffrion pelaa tällä hetkellä yliopistosarjaa Wisconsinin yliopiston joukkueessa.
Montreal ilmoitti 15. lokakuuta 2005, että Geoffrionin pelipaita jäädytetään 11. maaliskuuta 2006.
Geoffrionilla diagnosoitiin 8. maaliskuuta 2006 mahasyöpä. Leikkauksesta huolimatta Geoffrion kuoli aamulla 11. maaliskuuta samana päivänä, jolloin hänen pelipaitansa oli suunniteltu jäädytettävän.
[muokkaa] Saavutukset ja palkinnot
- 6 Stanley Cup -voittoa (1953, 1956, 1957, 1958, 1959, 1960)
- Hart Memorial Trophy (runkosarjan arvokkain pelaaja) (1955)
- Art Ross Trophy (runkosarjan pistepörssin voittaja (1955, 1961)
- Calder Trophy (vuoden tulokas) (1952)
- Valinta Hockey Hall of Fameen (1972)
