Bruno Laakko
Wikipedia
Bruno Laakko (s. 19. kesäkuuta 1907 – k. 12. joulukuuta 1989, Marquette, Michigan) oli amerikkalainen muusikko, orkesterinjohtaja ja opettaja, joka 1930-luvun loppupuolella levytti yhdessä Dallapé-orkesterin kanssa. Bruno Laakon isä, Elis Lääkkö muutti Kaakamosta, Suomesta Yhdysvaltoihin 1900-luvun alussa [1].
[muokkaa] Muusikkona Suomessa
Kesällä 1938 amerikansuomalainen Bruno Laakko teki elämänsä ensimmäisen matkan isänsä kotimaahan Suomeen, tarkoituksenaan jatkaa musiikkiopintojaan Sibelius-akatemiassa kapellimestari- ja sävellyslinjalla. Hänellä oli jo takanaan mm. Juillard School of Musicin Bachelor of Science-tutkinto, ja Master of Arts-tutkinto Columbian Yliopistosta. Akatemisesta opintosuuntauksista huolimatta mies oli kuitenkin jazzmuusikko, soiteltuaan USAssa mm. Will Hudsonin, Art Mooneyn, Fred Bergin ja Jean Goldketten orkestereissa.
Ollessaan loppukesästä käymässä Kemissä setänsä luona, kuuli Bruno Dallapén olevan paikallisella Teatteritalolla keikalla, ja päätti lähteä kyselemään orkesterista töitä. Dallapén pojat hieman naureskellen totesivat, että sopiihan sitä koettaa, mutta... Mies saapui hetken kuluttua takaisin kainalossaan kullattu saksofoni, komea hieno klarinetti, sekä suomalaisissa musiikkipiireissä lähes tuntematon bassoklarinetti. Soiteltuaan muutaman tahdin, Dallapén pojilta loksahti leuat auki. Mies oli ilmiömäinen swing-muusikko. Hänet otettiin välittömästi orkesterinjohtajaksi, jolloin vanha show-Dallapé heitettiin romukoppaan ja orkesteri siirtyi enemmän synkopoidun swingin pariin, Laakon esikuvan Benny Goodmanin tyyliin. Vapaa improvisointi tuli hänen myötään mukaan kuvioihin. Soittotaitojensa lisäksi Laakko oli myös erinomainen sovittaja, ja pian Dallapén ohjelmistossa olikin hänen versionsa mm. kappaleista "Alexander's Rag Time Band", "Jeepers Creepers" ja "Dinah". Myös laulajana hän esiintyi orkesterin edessä, esittäen kappaleita pääasiassa omalla äidinkielellään, englanniksi. Jazz-kappaleiden lisäksi Laakko esitti mielellään mm. "Violetta"-tangon ja kansansävelmä "Annie Laurien".
Laakon ääni ja soitanta taltioitui myös äänilevylle. Kesän 1939 lopulla orkesteri levytti Käpylän Työväentalolla salanimellä "Bruno Laakko ja Lepakot" Columbialle, Dallapén välttyessä näin sopimusrikkomukselta PSOn Odeonin kanssa. Sessiossa levytettiin nelisenkymmentä kappaletta, joista 34 laulajana oli Olavi Virta, Laakon itse laulaessa kappaleet "Aleksanterin rytmiorkesteri" (Alexander's Rag Time Band) ja "Kissa vieköön" (Jeepers Creepers), johon suomenkielisen sanoituksen teki Kauko Käyhkö. Virran kappalevalikoima koostuu lähinnä tangoista ja jenkoista, mutta on mukana pari erinomaista swing-numeroakin "Ruusuhuone" ja "Teetä kahdelle", joissa voi kuulla Laakon hienot improvisoidut klarinetti- ja saksofonisoolot.
Talvisodan syttyessä loppuvuodesta 1939 Laakko siirtyi Kemiin, toimien siellä vapaehtoisena suojeluvalvojana - eihän miehen amerikkalaisena olisi tarvinut edes jäädä tuolloin Suomeen. Rauhan koitettua keväällä 1940 hän jatkoi opintojaan Sibelius-akatemiassa, soitellen keikkamuusikkona Helsingissä. Dallapéllä ei ollut tuolloin aktiivista toimintaa. Jatkosodan sytyttyä hän lähti elokuussa 1941 Petsamon kautta "viimeisellä amerikan-laivalla" kotia kohti. Palattuaan kotimaahansa Laakko toimi Marylandissa Collegen musiikkiopettajana, tehden vuosien varrella muutamia vierailuja Suomeen.
[muokkaa] Lähdeteokset
- Kauko Käyhkö: Dallapén tarina, Karisto, 1973
- Jukka Haavisto: Puuvillapelloilta kaskimaile - Jatsin ja jazzin vaiheita Suomessa, Otava, 1991
- Tony Latva & Petri Tuunainen: Iskelmän tähtitaivas - 500 suomalaista viihdetaiteilijaa, WSOY, 2004
- Pekka Gronow, Jukka Lindfors & Jake Nyman: Suomi soi 1 - Tanssilavoilta tangomarkkinoille, Tammi, 2002
- Olavi Virta - Kootut levyt osa 1 (1938-1942): Levyvihkosen artikkeli, Fazer-Finnlevy, 1992
