Dalmatiankoira
Wikipedia
| Dalmatiankoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa | epäselvä (nimetty Kroatiaan kuuluvan Dalmatian mukaan) |
| Määrä | Suomessa rekisteröity yli 6 400 [1] |
| Rodun syntyaika | mahdollisesti jopa tuhansia vuosia sitten |
| Alkuperäinen käyttö | vaunukoira, vahtikoira |
| Nykyinen käyttö | seurakoira |
| Elinikä | 12–15 vuotta |
| Muita nimityksiä | dalmatialainen, dalmis |
| FCI-luokitus | ryhmä 6 jaos 3 #153 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | urokset 27–32 kg, nartut 24–29 kg |
| Säkäkorkeus | 54–61 cm |
| Väritys | valkoinen pohjaväri mustin tai ruskein laikuin |
Dalmatiankoira on vanha koirarotu, jonka tavaramerkki on valkoinen, yleensä mustalaikullinen turkki. Luonteeltaan dalmatialaiset ovat ystävällisiä ja vilkkaita. Ne rakastavat liikuntaa ja vaativat aktivointia. Dalmatiankoira kuuluu FCI:n roturyhmään 6.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ulkonäkö
Dalmatiankoira on keskikokoinen, lihaksikas ja kestävätyyppinen koira. Säkäkorkeus on 54–61 cm ja paino 24–32 kg. Sukupuolileiman tulee olla selvä. Turkki on lyhyt, karkea ja pohjaväriltään valkoinen. Siinä on pyöreitä, selvästi erottuvia mustia tai ruskeita (maksanvärisiä) pilkkuja, joiden tulee olla sijoittunut mahdollisimman tasaisesti. Turkki on helppohoitoinen eikä erityistä karvanlähtöaikaa ole, vaan karvaa lähtee ympäri vuoden. Kynnet ovat joko valkoiset tai samanväriset kuin koiran laikut, samoin kirsu on mustatäpläisillä koirilla musta ja ruskeatäpläisillä ruskea. Dalmatiankoiran käpälät ovat pyöreät ja tiiviit. Silmät ovat ruskeat tai siniset, tosin siniset silmät ovat joissakin maissa rotumääritelmän vastaiset. Korvat ovat ohuet ja pyöreäkärkiset, pää pitkänmallinen ja vahva.
Dalmatialaisen pilkut voivat olla myös vaaleankeltaiset (lemon) tai vaaleanoranssit (orange). Näitä rotumääritelmä ei kuitenkaan hyväksy. Virheeksi katsotaan myös sekavärisyys eli se, että koiralla on sekä ruskeita että mustia pilkkuja. Pennut syntyvät kokonaan valkoisina, pilkut ilmaantuvat myöhemmin.
[muokkaa] Luonne ja käyttäytyminen
Rotu on luonteeltaan ystävällinen ja vilkas. Dalmatiankoirat ovat tunnettuja uskollisuudestaan, hyvämuistisuudestaan ja kiltteydestään, eivätkä ne saisi olla aggressiivisia, arkoja tai hermostuneita. Ne voivat olla hieman pidättyväisiä vieraita kohtaan, mutta käyttäytyvät silti ystävällisesti. Yleensä ne tulevat hyvin toimeen lasten kanssa.
Monien muiden älykkäiden koirien tapaan dalmatiankoirille kannattaa antaa virikkeitä, tai ne saattavat touhuta itsekseen tuhoisin seurauksin. Dalmatiankoira on todella kestävä ja nopea juoksija ja tarvitsee paljon liikuntaa. Sopivia dalmatialaisen kanssa harrastettavia lajeja ovat esimerkiksi agility ja toko. Hyvästä koulutettavuudestaan huolimatta rotu ei ole yhtä palveluhalukas kuin esimerkiksi palveluskoirarodut. Dalmatialaisen voi kouluttaa myös pelastuskoiraksi tai vetokoiraksi.[2] Se on myös suosittu näyttelykoira.
[muokkaa] Alkuperä
Dalmatiankoiran alkuperä on edelleen arvausten varassa, mutta sen alkuperäseuduksi arvellaan Välimeren aluetta. Rotu nimettiin 1700-luvulla Dalmatian mukaan, joka tuolloin oli osa Venetsian tasavaltaa, nykyään kuuluu Kroatiaan. Historiallisia todisteita rodun kasvatuksesta Balkanilla ennen 1900-luvun alkua ei kuitenkaan ole, ja tällöinkin koiria tuotiin sinne Englannista. Samanlaisia koiria tiedetään arkeologisten löytöjen perusteella kasvatetun jopa muinaisessa Egyptissä, muttei tiedetä olivatko nämä koirat sukua nykydalmatialaisille. Englantilainen Vero Shaw teki vuonna 1882 ensimmäisen rotumääritelmän, joka oli pohjana kahdeksan vuotta myöhemmin laaditulle ensimmäiselle viraalliselle määritelmälle.
Historiansa aikana dalmatialaista on käytetty hyvin monenlaisissa tehtävissä lintukoirasta lammaspaimeneen ja tuhoeläinten torjujaan[3]. Sen ehkä tunnetuin käyttötarkoitus on kuitenkin vaunu- ja vahtikoira. Koira juoksi hevosvaunujen alla tai vierellä, auttoi hevosten ohjailussa ja vahti isäntänsä omaisuutta lepotaukojen aikana. Ylempisäätyiset pitivät dalmatiankoiria myös yksinomaan niiden huomiotaherättävän ulkonäön vuoksi. Etenkin Yhdysvalloissa rotu yhdistetään usein palokuntaan, ja siitä käytetään nimitystä firehouse dog. Dalmatialaisen ura palokunnassa liittyy ilmeisesti sen tehtävään vaunukoirana, sillä ensimmäiset paloautot olivat hevosvetoisia.
Nykyään dalmatiankoiria käytetään melkeinpä ainoastaan seurakoirina, vaikka rotu kuuluu FCI:n ryhmään numero 6 eli ajaviin koiriin. Metsästysominaisuuksia rodulla ei ole, sen sijaan useimmilla yksilöillä taipumus vahtimiseen on pysynyt vahvana. Rodun suosio nousi huimasti Dodie Smithin vuonna 1956 julkaiseman kirjan Satayksi dalmatiankoiraa myötä, ja erityisesti Disneyn sen pohjalta tekemien elokuvaversioiden jälkeen.
[muokkaa] Terveystilanne
Rodun sopusuhtaisen ja liioittelemattoman ulkomuodon takia dalmatialaisilla ilmenee harvoin rakenteellisia vikoja, vaikka lonkkavian lievät asteet ovatkin yleistyneet. Muita dalmatiankoiran yleisimpiä, perinnöllisiä sairauksia ovat kuurous, uraattikiteet, atopia ja allergiat. Sinisilmäisyyden ja kuurouden välillä on voimakas yhteys. Dalmatiankoira on yleensä pitkäikäinen rotu.
[muokkaa] Rodun tilanne Suomessa
Suomessa oli tammikuussa 2007 rekisteröityjä dalmatiankoiria reilut 6 300 yksilöä. Selvästi yleisin väri on edelleen valkoinen mustin täplin, tätä värimuunnosta on rekisteröity reilut 4 100 yksilöä. Toista sijaa värimuunnoksissa selvästi pitää valkoinen ruskein merkein. Muita värejä on rekisteröity selvästi alle 100 yksilöä.[4]
Ensimmäiset dalmatiankoirat tuotiin Suomeen vuonna 1957. Viimeisen kymmenen vuoden aikana dalmatiankoiran suosio on pysynyt varsin tasaisena: koiria on rekisteröity vuosittain noin 300. Vuonna 2006 dalmatialaisia rekisteröitiin 267 kappaletta.[5][6]
[muokkaa] Lähteet
- Suomen Kennelliitto: Rotumääritelmä (pdf)
- Dalmatiankoirat – Dalmatinerna ry. – Dalmatialaisten rotuyhdistys Suomessa
[muokkaa] Viitteet
- ↑ KoiraNet Jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto, 26.03.2007)
- ↑ Rotuinfo Dalmatiankoirat – Dalmatinerna ry. Luettu 4.1.2007.
- ↑ Dalmatian History American Kennel Club. Luettu 23.1.2007. (englanniksi)
- ↑ KoiraNet Jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto)
- ↑ Rekisteröinnit 1996–2006. Koiramme (2007) 1–2: 25–29.
- ↑ Dalmatiankoiran jalostuksen tavoiteohjelma Dalmatiankoirat – Dalmatinerna ry. Luettu 1.2.2007.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Dalmatian Club of America (englanniksi)
- British Dalmatian Club (englanniksi)
- The Dalmatian Owner's Guide (englanniksi)
- Dalmatian Color Variations (englanniksi)
