Defense Support Program
Wikipedia
Defense Support Program (DSP) on Yhdysvaltain ilmavoimien Space Commandin operoima ennakkovaroitussatelliittiohjelma (Satellite Early Warning System, SEWS). Kolme satelliittia 35900 km ekvaattorin yläpuolella nk. GEO-radalla havaitsee infrapuna-aallonpituudella maasta laukaistujen ohjusten rakettimoottoreista purkautuvat kuumat palamiskaasut. Se pystyy myös havaitsemaan ydinräjähdyksen. Satelliitteja kutsutaan myös nimellä Integrated Missile Early Warning System (IMEWS).
Satelliiteissa on infrapunasensorit, joille säteilyä laajakulmaisella Schmidtin teleskoopilla. Kukin satelliitti pyörii akselinsa suhteen, jonka avulla se pystyy havaitsemaan suuremman näkökentän. Paikallaanpysyvät lämmönlähteet kuten metsäpalot tai tulivuorenpurkaukset satelliitti pystyy elimimoimaan mielenkiintoiseista kohteista satelliitin pyörimisen avulla useamman kuvauskerran tietojen perusteella.
DSP-satelliitit on laukaistu yleensä Titan IV-kantoraketilla, jossa on Boeingin Inertial Upper Stage-moottori, jolla nosto matalalta kiertoradalta GEO-radalle tehdään. Myös Sukkulalento STS-44 vei yhden DSP-satelliitin avaruuteen 24. marraskuuta 1991.
460th Space Wing, jonka päämaja on Buckley Air Force Basessa Koloradossa, operoi DSP-satelliitteja ja välittää niidet tiedot NORADille (North American Aerospace Defense Command(, joka on on osa U.S. Strategic Commandia. Se toimii Cheyenne Mountain Air Station Colorado Springsin lähelllä. ese centers immediately forward data to various agencies and areas of operations around the world. Air Force Materiel Commandin SBIRS-ohjelma kehittää DPS:n korvaavaa satelliitti järjestelmää Los Angelesin lentotukikohdassa Kaliforniassa.
[muokkaa] Historia
Defense Support Program korvasi 1960-luvun ennakkovaroitussatelliitit, Missile Defense Alarm System (MiDAS), joka sekin käytti infrapunasäteilyä. Ensimmäinen onnistunut MiDAS laukaisu tapahtui 24. toukokuuta 1960. Vuoteen 1966, jolloin DSP korvasi MIDASin, niitä laukaistiin 12 kappaletta.
Ensimmäinen DSP laukaistiin 6. marraskuuta 1970. Se on palvellut yli 30 vuotta. Ensimmäinen DPS satelliitti painoi 900 kg ja sen sähköteho oli 400 W ja suunniteltu elinikä vain 1 vuosi 3 kk. Nykyisin DSP satelliitti painaa 2380 kg, sen sähtöteho on 1275 W ja siinä on kolminkertainen määrä eli 6000 infrapunadetektoria. Satelliitti toimii vähintään viisi vuotta.
23. ja viimeinen DSP satelliitti laukaistaan vuoden 2006 puolivälissä, jonka jälkeen uudella Space-Based Infrared System (SBIRS) satelliitilla.
DSP:n kehitysvaiheet:
- Block 1: vaihe 1970-1973, 4 satelliittia
- Block 2: vaihe II, 1975-1977, 3 satelliittia
- Block 3: Multi-Orbit Satellite Performance Improvement Modification (MOS/PIM), 1979-1984, 4 satelliittia
- Block 4: Phase II Upgrade, 1984-1987, 2 satelliitia
- Block 5: DSP-I (DSP-Improved), 1989
DSP sai mainettaa Persianlahden sodassa 1991, jossa sen havaintojen perusteella komennettiin mm. Israelista ja Saudi-Arabiasta ammuttuja Patriot-ohjuksentorjuntaohjuksia.
[muokkaa] Teknisiä tietoja
- Valmistaja Northrop Grummaniin kuuluva entinen TRW ja Aerojet Electronics Systems
- Massa 2380 kg
- Rata 35900 km, geostationaarinen rata
- Aurinkopanelin tuottama sähköteho 1485 W
- Korkeus 10 m radalla, laukaisun aikana 8,5 m
- Halkaisja 6,7 m radalla, 4,2 m laukaisun aikana
- Käyttöönotto 1970
- Yksikköhinta 400 miljoonaa dollaria
