Eljas Erkko
Wikipedia
Juho Eljas Erkko (1. kesäkuuta 1895, Helsinki – 20. helmikuuta 1965, Helsinki) oli suomalainen poliitikko ja sanomalehtimies. Eljas Erkon isä oli poliitikko ja sanomalehtimies Eero Erkko ja hänen poikansa on sanomalehtimies Aatos Erkko.
Erkko kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1914. Suomen sisällissodan aikana Erkko opiskeli Vimpelin sotakoulussa ja toimi sodan aikana opettajana Vöyrin sotakoulussa ja yleisesikunnan upseerina valkoisten 1. divisioonan esikunnassa. Erkko osallistui mm. Ruoveden taisteluihin.
Sisällissodan jälkeen Erkko toimi ensin Kauppa- ja teollissuuskommissionin sihteerinä vuonna 1919 ja sittemmin useissa tehtävissä ulkoasiainhallinnossa, mm. attasheana Suomen Pariisin suurlähetystössä ja lähetystösihteerinä Tallinnassa ja Lontoossa.
Kesällä 1927 Eljas Erkko meni Helsingin Sanomien palvelukseen ensin toimittajana. Lokakuusta isänsä, päätoimittaja Eero Erkon, kuoltua Erkosta tuli toinen lehden päätoimittajista. Hiukan myöhemmin Erkosta tuli myös lehden kustantajan, Sanoma Osakeyhtiön (nykyisin SanomaWSOY) toimitusjohtaja. Vuonna 1931 Erkosta tuli Helsingin Sanomien ainoa päätoimittaja, missä tehtävässä hän toimi ulkoministeriksi tulemiseensa asti vuonna 1938. Sanoma Osakeyhtiön toimitusjohtajana Erkko toimi kuolemaansa asti.
Edistyspuoluetta edustanut Erkko valittiin eduskuntaan vuonna 1933 Uudenmaan läänin vaalipiiristä. Erkon kausi kansanedustajana päättyi vuonna 1935.
Jo ennen kansanedustajakauttaan Erkko toimi ensin salkuttomana ministerinä ja myöhemmin toisena sisäasiainministerinä Sunilan toisessa hallituksessa vuonna 1932.
Erkko toimi ulkoministerinä ennen talvisotaa neuvoteltaessa Neuvostoliiton kanssa aluevaihdoista Karjalankannaksella ja Itä-Karjalassa. Erkko katsoi Neuvostoliiton bluffaavan, eikä uskaltavan ryhtyä avoimeen sotaan. J. K. Paasikivi, joka kannatti myönnytyksiä suhteessa Moskovan vaatimuksiin, kutsui sotaa "Erkon sodaksi."
Myöhemmin Erkko toimi ulkoministerinä Cajanderin kolmannessa hallituksessa vuosina 1938–1939. Vuosina 1939–1940 Erkko toimi Suomen asiainhoitajana Tukholmassa.
Erkko oli presidentin valitsijamiehenä neljästi vuosina 1931, 1937, 1940 ja 1943.
Jatkosodan alkuvaiheissa Erkko toimi Kotijoukkojen esikunnan sotavankitoimiston päällikkönä kesään 1942 asti. Toimistaan tässä tehtävässä Erkko sai syytteen sotaylioikeudessa vuonna 1946, mutta syyte kuitenkin hylättiin.
Sotien jälkeen Erkko keskittyi liike-elämään, ja toimi Sanoma Osakeyhtiön toimitusjohtajan ja hallituksen puheenjohtajan tehtävien lisäksi lukuisten muiden yritysten ja järjestöjen (kuten Kansallis-Osake-Pankin, Suomalais-amerikkalaisen yhdistyksen, Rautatiekirjakaupan, Suomen Tietotoimiston ja Suomen IBM:n) hallituksissa ja hallintoneuvostoissa.
[muokkaa] Aiheesta muualla
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Brotherus, Heikki: Eljas Erkko — legenda jo eläessään. WSOY, Helsinki 1973. 175 s. ISBN 951-0-06000-3