Esitutkinta

Wikipedia

Esitutkinta on menettely, jolla viranomaisen pyrkii selvittämään kuka on tehnyt ilmitulleen rikoksen. Jos esitutkinnassa selviää henkilö, jota voidaan riittävän todennäköisesti epäillä rikoksesta, siirtyy asia syyteharkintaan, jossa toinen viranomainen (syyttäjä) päättää siitä saatetaanko asia tuomioistuimen ratkaistavaksi siten, että hän valtion puolesta vaatii henkilölle rangaistusta. Eräissä maissa syyttämiskynnyksen ylittymisestä päättää tuomioistuinorganisaatioon kuuluva taho kuten tutkintatuomari tai grand jury -nimellä tunnettu maallikoista koostuva lautakunta.

Suomessa esitutkinta on esitutkintalaissa säädetty menettely, jossa esitutkintaviranomainen tutkii ja valmistelee aineiston syyteharkinta varten. Esitutkintaviranomaisia ovat poliisi, tulli ja rajavartiolaitos. Lisäksi sotilasviranomaiset tutkivat sotilasrikoksia. Poliisin tai muun esitutkintaviranomaisen on toimitettava esitutkinta, kun sille tehdyn tutkintapyynnön perusteella tai muutoin on syytä epäillä, että rikos on tehty.

Jos syyttäjä saa nostaa syytteen rikoksesta ainoastaan asianomistajan vaatimuksesta eli kyse on asianomistajarikoksesta, esitutkinta toimitetaan vain, jos asianomistaja on ilmoittanut esitutkintaviranomaiselle tai syyttäjälle vaativansa rikokseen syyllistyneelle rangaistusta. Jos asianomistaja peruuttaa rangaistusvaatimuksensa, tutkinta on lopetettava.

Esitutkinnassa selvitetään:

1) rikos, sen teko-olosuhteet, sillä aiheutettu vahinko ja siitä saatu hyöty, ketkä ovat asianosaisia ja muut syytteestä päättämistä varten tarvittavat seikat;

2) asianomistajan yksityisoikeudellinen vaatimus, jos hän on pyytänyt syyttäjää ajamaan hänen vaatimustaan;

3) mahdollisuudet rikoksella saadun omaisuuden palauttamiseksi ja rikoksen johdosta tuomittavan menettämisseuraamuksen tai asianomistajalle tulevan vahingonkorvauksen täytäntööpanemiseksi; sekä

Esitutkinta saadaan jättää toimittamatta sellaisen rikoksen johdosta, josta ei ole odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakkoa ja jota on kokonaisuudessaan pidettävä ilmeisen vähäisenä, jos asianomistajalla ei ole asiassa vaatimuksia.

Esitutkintaa johtaa tutkinnanjohtaja. Tutkinnanjohtajana on pidättämiseen oikeutettu virkamies, yleensä komisario tai rikoskomisario. Erityisestä syystä saa tutkinnanjohtajana olla poliisin toimittamassa esitutkinnassa rikosylikonstaapeli tai ylikonstaapeli ja muun viranomaisen toimittamassa esitutkinnassa virkamies, jolle tämä oikeus on lailla erikseen annettu.

Poliisimiehen tekemäksi epäillyn rikoksen esitutkintaa johtaa kuitenkin aina virallinen syyttäjä lukuun ottamatta rikesakkoasiana ja rangaistusmääräysmenettelyssä käsiteltäviä asioita.

Esitutkinnassa voidaan käyttää pakkokeinoja, joista säädetään pakkokeinolaissa. Yleisin esitutkintamenetelmä lienee kuulustelu.