Espanjanvesikoira
Wikipedia
| Espanjanvesikoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa | Espanja |
| Määrä | |
| Rodun syntyaika | |
| Alkuperäinen käyttö | paimennus-, kalastus- ja metsästyskoira |
| Nykyinen käyttö | paimen-, seura- ja metsästyskoira |
| Elinikä | |
| Muita nimityksiä | perro |
| FCI-luokitus | ryhmä 8 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | uros 18–22 kg, narttu 14–18 kg |
| Säkäkorkeus | urokset 44–50 cm, nartut 40–46 cm |
| Väritys | Valkoinen, musta tai kastanjanruskea ja niiden eri sävyt. Valkomusta tai valkoruskea ja niiden eri sävyt sallitaan. |
Espanjanvesikoira on keskikokoinen, kiharakarvainen paimenkoira, joka toimii myös vedestä ja maalta noutavana metsästyskoirana. Espanjassa rotu on perinteisesti ollut kalastajien ja merimiesten apuri. Rodun Suomessa käytetty lempinimi "perro" tulee espanjankielisestä nimestä Perro de Agua Español, ja tarkoittaa siis espanjalaisittain "koiraa". FCI hyväksyi rodun vuonna 1985, vaikka espanjanvesikoiran tyyppisiä koiria onkin ollut Pyreneitten niemimaalla useamman vuosisadan ajan. Rodun alkuperästä on useita erilaisia teorioita. Suomeen ensimmäiset perrot tulivat vuonna 1992, ja rodun suosio on kasvanut viime vuosina huomattavasti. Vuoden 2006 loppuun mennessä on rekisteröity yli tuhat koiraa.
Suomessa rotua pidetään lähinnä seura- ja harrastuskoirana. Monipuolisena työkoirana espanjanvesikoira sopii moneen harrastukseen. Koiranäyttelyt, agility ja TOKO lienevät suosituimpia, vaikka rodulla on myös palveluskoiraoikeudet. Rotua edustaa Spanieliliitto, joten espanjanvesikoirilla on oikeus osallistua spanielien taipumuskokeisiin. Rotua harrastava yhdistys on nimeltaan Vesikoirat ry, joka edustaa myös portugalinvesikoiria.
Espanjanvesikoira on korkeuttaan hieman pidempi koira, urosten säkäkorkeus on 44–50 cm ja narttujen 40–46 cm. 2 cm:n vaihtelut ihannerajojen yli tai ali ovat sallittuja kummallekin sukupuolelle, mikäli koiran mittasuhteet muuten ovat oikeat. Karva on vettä hylkivää, aina kiharaa ja voi muodostaa pitkänä nyörejä. Karva ajetaan alas yleensä 1–2 kertaa vuodessa. Turkin esteettinen muotoilu on näyttelykoirilta kielletty. Väreissä kaikki muut ovat sallittuja, paitsi "dalmatialaispilkutus", albiino ja tan-merkkisyys. Dalmatialaispilkutukseksi on Suomessa espanjalaisen rotumäärilemän pohjalta tulkittu pienet tummat pilkut muuten valkoisessa koirassa. Jos koirassa sen sijaan on edes muutama selkeä täplä pienempien pilkkujen lisäksi, sitä ei pidetä värivirheellisenä. Espanjanvesikoirille on myös tyypillistä värin vaihtuminen koiran vanhetessa. Mustana syntyvä pentu voi vanhemmiten olla harmaa tai rusehtava, ja suklaanruskeana syntynyt pentu voi muuttua hiekanvaaleaksi. On koitenkin myös koiria, joiden väri ei haalistu.
