Gaussin radanmääritysmenetelmä
Wikipedia
Gaussin radanmääritysmenetelmä on Carl Friedrich Gaussin vuonna 1801 kehittämä menetelmä taivaankappaleen rataelementtien määrittämiseksi kolmesta tai useammasta havainnosta, jota edelleen käytetään tähtitieteen piirissä.
Gauss kehitti menetelmänsä Piazzi 1. tammikuuta vuonna 1801 löytämän Ceres-pikkuplaneetan radan määrittämistä varten ja onnistui sen avulla ennustamaan pikuplaneetan paikan taivalla puolen asteen tarkuudella. Radanmääritysmenetelmän esitellyt teos, Theoria motus corporum coelestium vuodelta 1809 on eräs tieteen merkkiteoksista. Se sisälsi radanmääritysmenetelmän lisäksi myös pienimmän neliösumman menetelmän ja Gaussin käyrän esitykset.