Gloster Gauntlet

Wikipedia

Gloster Gauntlet

Gloster Gauntlet II, GT-400 (OH-XGT)
Tyyppi	hävittäjä
Miehistö	1
Ensilento	tammikuussa 1929
Valmistaja	Gloster
Valmistusmäärä	246
Tekniikkaa (Gauntlet II)
Mitat
Pituus	8,00 m
Kärkiväli	9,99 m
Siipipinta-ala	29,6 m²
Korkeus	3,08 m
Voimalaite
Moottori	Bristol Mercury VIS2
Teho	640 hv
Suorituskyky
Huippunopeus	370 km/h
Lakikorkeus	10 210 m
Nousunopeus	6 000 m/9 min
Tyhjäpaino	1 225 kg
Lentoonlähtömassa	1 800 kg
Lentomatka	725 km
Aseistus
Konekiväärit	2 kpl 7,7 mm

Gloster Gauntlet oli englantilainen kaksitasoinen, yksimoottorinen ja yksipaikkainen hävittäjälentokone, jota voitiin käyttää sekä päivä- että yötoimintaan. Kone kehitettiin 1920-luvun puolivälin jälkeen, sarjavalmistus alkoi kehitystyössä ilmenneiden vaikeuksien takia kuitenkin vasta vuonna 1934. Konetta valmistettiin prototyyppi mukaan lukien 246 kappaletta, ja sitä käyttivät Englannin ilmavoimien Royal Air Forcen lisäksi Australian, Suomen, Rhodesian, Tanskan ja Etelä-Afrikan ilmavoimat.

Sisällysluettelo

1 Kehityshistoria
2 Käyttö Suomessa
- 2.1 Hankinta
- 2.2 Käyttö
3 Museo-Gauntlet Suomessa
4 Lähteet
5 Aiheesta muualla

[muokkaa] Kehityshistoria

Englannin ilmailuministeriön spesifikaattiin F.10/27 perustuen, Gloucestershire Aircraft Company (vuodesta 1926 lähtien Gloster Aircraft Company Limited) toteutti prototyypin SS.18 (J9125), jonka suunnitteli tehtaan pääsuunnittelija H.P.Folland. Duralumiini- ja teräsrunkoisen, kangasverhouksella ja duralumiinilevyillä päällystetyn koneen ensilento lennettiin tammikuussa 1929. Hyvistä lento-ominaisuuksista huolimatta prototyyppi hävisi kuitenkin kilpailun Bristol-tehtaan Bulldogille, eikä päässyt sarjatuotantoon. Syynä tähän oli lähinnä epäluotettava voimalaite. Prototyypin kehittämistä jatkettiin korvaamalla alkuperäinen Mercury II A-moottori Jupiter VII F -moottorilla (projektinimeksi tuli SS.18 A). Koneeseen tarpeeksi voimakkaan moottorin etsintää jatkettiin varustamalla kone 560 hv:n Armstrong Siddeley Panther III-moottorilla (SS.18 B), myöhemmin palattiin koneen vakavuusongelmien takia kuitenkin takaisin Jupiteriin (SS.19). Moottorikokeilut päätti 640 hv:n Bristol Mercury VIS.2, jolla varustettuna J9125 (SS.19 B) oli ensimmäisen tuotantomallin (Gauntlet I) kaltainen. Vuonna 1933 koneen suorituskyky ja lento-ominaisuudet oli viimein saatu kehitettyä sarjavalmistuksen vaatimalle tasolle.

Englannin ilmailuministeriö tilasi 24 kpl Gauntlet I-konetta helmikuussa 1934. Tilaus ei kuitenkaan ehtinyt ajoissa; samana vuonna lamakauden seurauksena pahoin velkaantunut Gloster-yhtiö joutui Hawker Aircraft Limitedin haltuun. Tehtaan valmistamat konetyypit säilyttivät kuitenkin edelleen alkuperäisen nimensä omistajan vaihdoksesta huolimatta. 25. toukokuuta 1935 luovutettiin ensimmäiset Gauntlet I-sarjakoneet laivuekäyttöön (No. 19 Squadron). Samana vuonna ilmailuministeriö tilasi kaksi sarjaa (yht. 204 kpl) Gauntlet II-koneita. Kone erosi joiltakin osin Gauntlet I:stä. Omistajanvaihdoksen myötä joitakin Hawker-tehtaan työmenetelmiä otettiin II-sarjassa käyttöön; takarunko kokonaisuudessaan sekä siipisalkojen rakenne poikkesi rakenteeltaan alkuperäisestä. Ulkonäöllisesti merkittävin muutos oli 2-lapaisen puupotkurin vaihtaminen 3-lapaiseen Fairey Reed-metallilevypotkuriin. Tanska osti vuonna 1936 yhden Gauntlet I-koneen (tunnus K4081) käytettäväksi mallina lisenssivalmistuksessa sekä 17 koneen valmistuslisenssin. Tanskan armeijan ilmavoimien (Hærens Flyvertropper) oma tehdas (Hærens Flyvertroppers Værksteder) valmisti koneet vuoteen 1938 mennessä.

[muokkaa] Käyttö Suomessa

[muokkaa] Hankinta

Talvisodan alettua Etelä-Afrikan liittovaltio lahjoitti Suomelle 29 RAF:lta ostamaansa Gauntlet II-konetta. Näistä kuitenkin vain 25 laivattiin Englannista Ruotsiin, jossa osa (9) koottiin Centrala Flygverkstadenissa Malmslättissä ja lennettiin Suomeen 10. maaliskuuta - 12. huhtikuuta 1940. Loput 16 kuljetettiin laivalla Suomeen toukokuussa 1940. Näistä koneista lentokuntoisiksi saatettiin 15, joten Suomen ilmavoimilla oli käytössään 24 Gauntlet II-konetta, rekisterinumeroilla GT-395 - GT-418.

[muokkaa] Käyttö

Koneet eivät ehtineet talvisotaan. Jatkosodan alkaessa koneet olivat jo vanhentuneita ja niitä käytettiin tiedustelu- ja täydennyslentolaivueiden harjoituskoneina. Kesällä 1942 jäljellä olevat koneet siirrettiin Kauhavalle Lentosotakoulun käyttöön. Maaliskuussa 1940 alkanut palvelus jatkui lähes sodan loppuun; 15. helmikuuta 1945 koneet varastoitiin lentovarikolle ja ne poistettiin ilmavoimien kalustosta 2. tammikuuta 1950.

[muokkaa] Museo-Gauntlet Suomessa

Suomessa on experimental-koneeksi rekisteröity lentokelpoinen Gloster Gauntlet II, GT-400 (OH-XGT). Tämän koneen omistaa Lentotekniikan Kilta, joka entisöi sen vuonna 1982. Kone palkittiin tuolloin maailman parhaiten entisöidyksi koneeksi. Kone on nähtävissä kesäisin Karhulan ilmailumuseossa, talvisin sitä säilytetään Jämsän Kuoreveden Hallissa. Se on ainoa tyyppinsä edustaja maailmassa.

Kone koostuu kahden vuonna 1976 Juupajoelta löytyneen Gauntletin jäännöksistä. Kunnoltaan parempi kone, rekisterinumeroltaan GT-400 (englantilainen sarjanumero s/n K5271), otettiin entisöinnin kohteeksi. Kone oli otettu RAF:n käyttöön 14. tammikuuta 1936 ja se tuotiin Suomeen 12. huhtikuuta 1940. Sitä käytettiin Täydennyslentolaivue 35:n ja Pommituslentolaivue 46:n harjoituskoneena ja se poistettiin käytöstä 134 lentotunnin jälkeen 13. helmikuuta 1945. Alkuperäismallista Bristol Mercury-moottoria ei ollut saatavilla, joten koneeseen asennettiin ilmavoimien Percival Pembroke-koneesta peräisin oleva 520 hv:n Alvis Leonides-moottori. Koneen pyörät ovat peräisin Polikarpov I-153-hävittäjästä. Kunnostuksen jälkeen koneella on lennetty noin 280 tuntia (tilanne vuonna 2006).^[1]

[muokkaa] Lähteet

David Mondey (1982): The Hamlyn Concise Guide to British Aircraft of WW II. Hamlyn. ISBN 1-85152-668-4.
Kalevi Keskinen, Klaus Niska, Kari Stenman (1985): Suomen ilmavoimien historia 12, Englantilaiset hävittäjät. Tietoteos. ISBN 951-9035-41-9.
Timo Heinonen (1992): Thulinista Hornetiin. Keski-Suomen ilmailumuseo. ISBN 951-95688-2-4.
W. Green & G. Swanborough (1994): The complete book of fighters - an illustrated encyclopedia of every fighter aircraft built and flown. Salamander Books Ltd. ISBN 0-86288-220-6.