Grahaminmaa
Wikipedia
Grahaminmaa on niemimaa, joka ulkonee Etelämantereen läntisestä reunasta koilliseen. Niemimaan muodostaa lähes kokonaisuudessaan jäinen ja luminen 2 000—3 000 metrin korkeuteen kohoava vuorijono, jonka korkein huippu on 4 700 metrissä. Grahaminmaan erottaa lännessä Aleksanteri I:n maasta 20—50 kilometrin levyinen salmi. Grahaminmaan löysi vuonna 1832 brittiläinen löytöretkeilijä John Biscoe. Niemimaa on nimetty James Grahamin mukaan, joka siihen aikaan tomii amiraliteetin johtajana.
