Hallsteinin oppi
Wikipedia
 |
Tämän artikkelin määritelmä puuttuu tai on huonosti laadittu. |
| Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Saksan liittotasavallassa kristillisdemokraattisen puolueen (CDU) piirissä kehittyneen Saksan ulkoasiainministeriön, Auswärtiges Amtin valtiosihteeri Walter Hallsteinin (1951-1958) näkemyksen mukaan Saksan liittotasavallalla on yksinoikeus edustaa koko saksalaista kansakuntaa valtiona maailmassa eikä Saksan liittotasavallalla tämän mukaisesti ole diplomaattisuhteita valtioihin, jotka ovat tunnustaneet Saksan demokraattisen tasavallan lukuun ottamatta Neuvostoliittoa, johon solmittiin diplomaattisuhteet jo 1955. Diplomaattisuhteet Jugoslaviaan katkaistiin 1957 Saksan demokraattisen tasavallan vuoksi.
Hallsteinin oppi oli Saksassa osa virallista ulkopoliittista linjaa 1957-1969, kunnes sosiaalidemokraattinen liittokansleri Willy Brandt aloitti idänpolitiikkansa. Hallsteinin oppi ei koskaan ollut suosittu liittotasavallan länsiliittoutuneidenkaan keskuudessa. Saksan demokraattinen tasavalta yritti murtaa Hallsteinin oppia pyrkimällä hankkimaan mahdollisimman monta tunnustusta 1960-luvulla itsenäistyvien siirtomaiden keskuudesta.
21. joulukuuta 1972 solmitussa Saksojen välisessä sopimuksessa, joka muodosti osan liittokansleri Willy Brandtin idänpolitiikkasta, tunnustivat Saksan liittotasavalta ja Saksan demokraattinen tasavalta toisensa yhden kansakunnan edustajiksi kahtena valtiona. Tämä oli merkittävä osa idänpolitiikkaa.
Suomi solmi diplomaattisuhteet Saksoihin 7. tammikuuta 1973.
