Happo-emäs -tasapaino

Wikipedia

	Tätä artikkelia tai artikkelin osaa on pyydetty parannettavaksi.
	Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Vetyioniväkevyys ilmoitetaan tavallisesti pH-yksikköinä, joilla tarkoitetaan vetyioniväkevyyden negatiivista logaritmiarvoa. pH 4 tarkoittaa siis kymmenkertaista vetyioniväkevyyttä pH 5 verrattuna. Liuos, jonka pH on 1, on hyvin hapan. Neutraalin liuoksen pH on 7 ja erittäin emäksisen liuoksen 14. Entsyymeillä on tietty optimaalinen vetyioniväkevyytensä, jossa niiden toimintakyky on suurimmillaan. Useilla solujen entsyymeillä se on pH 7:n ja 8:n välillä. Vetyioniväkevyyden muuttuminen vaikuttaakin suuresti aineenvaihduntaan, ja pH on elimistön tarkimmin säätelemiä suureita. Valtimoveren pH on 7,4 ja se vaihtelee normaalisti vain 7,35:stä 7,45:een. Veren pH:n siirtyminen alueen 7,0-7,8 ulkopuolelle merkitsee hengenvaaraa. Koska monet solujen aineenvaihduntatuotteet, varsinkin hiilidioksidi, alentavat pH:ta, kudosnesteen pH (n. 7,35) on hieman pienempi kuin valtimoveren pH keskimäärin. Solujen sisäinen pH on vieläkin alhaisempi, 7,0:n paikkeilla. Normaalin ruokavalion aikana syntyy aineenvaihdunnassa huomattavasti enemmän happamia kuin emäksisiä kuona-aineita. Happamista kuona-aineista on tärkein hiilihappo (hiilidioksidi), joka poistuu pääasiassa keuhkojen kautta. Haihtumattomat hapot ja emäkset poistuvat (pääasiassa suoloinaan) ennen kaikkea munuaisten ja pienissä määrin ruuan sulatuskanavan ja ihon kautta. Feedback-periaatteen mukaisesti säätelevät aineen vaihdunnassa syntyvät happamat ja emäksiset yhdisteet munuaisten ja hengityselinten toimintaa siten, että happo-emäs -tasapaino säilyy. Normaalioloissa veren pH pysyy lähes muuttumattomana. Vasta kun keuhkojen ja munuaisten säätelykyky ylitetään, veren pH muuttuu jyrkästi. Siihen, että happo- emäs -tasapainon pienten heilahtelujen vaikutus veren pH-arvoon pysyy vähäisenä, vaikuttavat myös veren ja muiden ruumiin nesteiden puskuriominaisuudet.