Harland and Wolff
Wikipedia
Belfastilainen Harland and Wolff Heavy Industries aloitti toimintansa telakkana vuonna 1861. Sen perustivat Edward James Harland ja Gustav Wilhelm Wolff. Toiminta alkoi varsinaisesti vuonna 1858 Harlandin ostettua Queen's Islandilla sijaitsevan Robert Hicksonin telakan.
Harland and Wolff on vuosien saatossa rakentanut lukuisia tunnettuja aluksia, ja se toimi 1900-luvun alussa White Star Linen hovihankkijana. Telakalta valmistui suuri osa White Starin matkustaja-aluksista, mukaan lukien RMS Olympic, RMS Titanic sekä HMHS Britannic. Nykyisin yhtiön toimenkuvaan kuuluvat laivojen korjaus-, suunnittelu-, muutos- ja rakennustyöt sekä sillanrakennustyöt.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
Harlandin hankittua omistukseensa Hicksonin telakan, hän otti avustajansa Wolffin yhtiön osakkaaksi. Wolff oli Gustavus Schwaben, hampurilaisen sijoittajan veljenpoika. Schwabe oli sijoittanu runsaasti rahaa Bibby Line -nimiseen laivayhtiöön, ja yhtiön ensimmäiset kolme alusta rakennettiin Harland and Wolffin telakalla.
Harland menestyi laivanrakentajana lukuisien keksintöjensä ansiosta. Niistä tärkeimpinä pidetään puisten kansien korvaamista teräskansilla rungon lujuuden lisäämiseksi, sekä rungon poikkileikkauksen muokkaamista suorakulmaisemmaksi, jolloin rungon sisätilavuus ja kapasiteetti lisääntyivät.
Edward Harland menehtyi vuonna 1894, ja hänen seuraajakseen tuli lordi William James Pirrie, joka toimi puheenjohtajana kuolemaansa 1924 saakka. Tuona aikana telakka rakesi Titanicin ja sen sisaralukset. Harland and Wolff rakensi yksin White Star Linelle yli 70 alusta.
Vuonna 1912 Harland and Wolff laajensi liiketoimintaa hankkimalla toisen telakan Govanin kaupungista Skotlannista.
[muokkaa] I maailmansota
Ensimmäisen maailmansodan aikana telakka rakensi useita pienempiä sotalaivoja, mukaan lukien 15 tuuman tykeillä varustetun "suuren kevyen risteilijän" nimeltä HMS Glorious.
Harland and Wolffin uusi itäinen telakka aloitti toiminnan Musgrave Channel -kanavan vastarannalla vuonna 1918. Tämä telakka keskittyi I maailmansodan aikana kehitettyjen standardilaivojen massatuotantoon.
Vuonna 1936 yhtiö aloitti lentokoneteollisuuden Short Brothers -yhtiön kanssa nimellä Short and Harland Limited. Sen ensimmäinen lentokonetilaus käsitti 189 lentokoneen erän Handley Page Hereford -pommikoneita, jotka rakennettiin kuninkaallisille ilmavoimille Handley Pagen lisenssillä.
[muokkaa] II maailmansota
Toisen maailmansodan aikana yhtiö rakensi Short Stirling -pommikoneita.
Myös telakka oli työllistetty sotavuosina, jolloin se rakensi kuusi lentotukialusta, kaksi risteilijää sekä 131 muuta alusta. Telakka myös korjasi kaikkiaan yli 22 000 alusta sodan aikana. Tuona aikana telakka myös työllisti eniten työläisiä historiansa aikana: yhtiön palkkalistoilla oli tuolloin noin 35 000 henkeä.
Telakan merkitys tiedettiin myös Saksassa, ja huhtikuun–toukokuun 1941 aikana Luftwaffe pommitti raskaasti Queen's Islandin telakkaa. Pommitukset aiheuttivat valtavia vahinkoja laivanrakennusosastolla sekä tuhosivat lentokoneiden kokoonpanohallit.
[muokkaa] Sodan jälkeen
Kun toinen maailmansota päättyi, alkoi matkustajalentokoneiden valtakausi Atlantin ylittävässä matkustajaliikenteessä. Risteilylaivojen tilaukset hiipuivat, ja tämä yhtä aikaa Japanin kilpailukykyisten telakoiden kanssa tiesi ongelmia ei ainoastaan Harland and Wolffille, vaan koko englantilaiselle telakkateollisuudelle. Viimeinen Harland and Wolffin rakentama risteilyalus, RMS Canberra, valmistui 1960.
Työpaikkojen säilyttämisen nimissä Ison-Britannian hallitus antoi telakoille lainoja. Osa näistä lainarahoista käytettiin telakan modernisointiin, jotta yhtiö voisi rakentaa entistä suurempia kauppa-aluksia. Näistä suurimmat olivat 333 000 tonnin aluksia. Tästä huolimatta jatkuvat vaikeudet aiheuttivat vuonna 1975 yhtiön siirtymisen valtion hallintaan.
Vuonna 1989 yhteistyössä norjalaisen magnaatin Fred Olsenin kanssa yhtiön johtokunta osti telakan valtiolta, jolloin uusi Harland and Wolff Holdings Plc. muodostettiin. Tässä vaiheessa telakan työntekijöiden määrä oli laskenut jo kolmeen tuhanteen.
Seuraavien vuosien aikana Harland and Wolff erikoistui rakentamaan standardeja Suezmax-tyypin öljytankkereita, ja edelleen keskitti voimiaan öljy- ja kaasukuljetuksien aluksiin. Yhtiö myös osallistui menestyksettä tarjouskilpailuun uuden valtameriristeilijän, Queen Mary 2:n, rakennusurakan saamiseksi.
Harland and Wolff on nykyään elinvoimainen telakka, jolla on pitkät juuret Britteinsaarten merenkulkuperinteessä. Tänäkin päivänä Belfastin horisonttia hallitsevat telakan suuret kaksoisnosturit Samson ja Goliath
