Helvi Juvonen

Wikipedia

Helvi Inkeri Juvonen (5. marraskuuta 1919, Iisalmi – 1. lokakuuta 1959, Helsinki) oli sodanjälkeisen modernin runon ensimmäisiä airueita Suomessa. Hänen runoissaan oli uskonnollisia vaikutteita, joita vastaanottajat ovat tulkinneet niin panteistisiksi kuin kristillisiksikin.

Juvosen vanhemmat olivat vaatekauppias Juho Petterinpoika Juvonen ja miestään 19 vuotta nuorempi Impi Maria Liimatainen.

Jo kouluvuosinaan Juvonen kirjoitti ensimmäiset runonsa ja hänen mielirunoilijansa oli Emily Dickinson. Juvonen tuli ylioppilaaksi Iisalmen yhteislyseosta 1939 ja aloitti suomen kielen ja kirjallisuuden opinnot Helsingin yliopistossa. Sotavuosina Juvosella oli vaikeuksia löytää vuokra-asuntoa Helsingistä ja hän joutui palaamaan joksikin aikaa Iisalmeen 1942. 1943 pahasta aliravitsemuksesta kärsinyt 43 kiloa painanut Juvonen oli jonkin aikaa Lapinlahden mielisairaalassa. Vuodesta 1949 Juvonen asui Aila Meriluodon sisaren Sirkka Meriluodon kanssa yhdessä seuraavat 10 vuotta.

Vuonna 1951 Juvonen matkusti Mirjam Polkusen kanssa Italiaan käyden Roomassa ja Firenzessä. Juvosen sairaudet haittasivat hänen työkykyään mutta 1950-luvun puolivälissä Juvosen taloudellinen tilanne alkoi parantua kun hän sai valtion kirjallisuuspalkinnon runokokelmastaan Kalliopohja ja sai lisäksi apurahoja Suomen akatemialta. Juvonen hankki lisätuloja myös käännöstöillä ja kirjoittamalla Parnassoon ja Suomen Sosialidemokraattiin. Häntä vaivasivat kuitenkin päänsärky, masennus sekä aliravitsemuksesta ja huonoista asuinoloista aiheutuneet sairaudet ja nämä heijastuivat myös Juvosen runoudessa.

Juvonen kuoli 1959 pitkään jatkuneesta särkylääkkeiden käytöstä aiheutuneeseen munuaisten vajaatoimintaan, viimeiset runonsa hän saneli Sirkka Meriluodolle sairaalassa.