Heteka
Wikipedia
Heteka on teräksinen joustinsänky. Sana "heteka" on alun perin ollut tuotemerkki ja lyhenne sänkytyypin alkuperäisen valmistajan Helsingin Teräshuonekalutehdas Oy:n nimestä, mutta on myöhemmin muuttunut yleisnimeksi. Ennen talvisotaa Suomessa oli kuusi kaksoisleposohvia valmistavia rautasänkytehdasta, Heteka Oy menestyi niistä parhaiten. [1]
Helsingin Teräshuonekalutehdas esitteli ensimmäiset heteka-sängyt vuonna 1932. Hetekaan kuuluu kaksi sisäkkäistä sänkyä, joista toisen voi vetää esiin toisen alta. Sängyissä on teräsputkikehikko ja metalliverkkopohja, lisäksi sisemmässä on usein alla pienet pyörät. Hetekaa markkinoitiin luteenkarkottajana, koska vanhoissa puusängyissä viihtyneet lutikat ja syöpäläiset eivät kyenneet pesimään metallirunkoisessa vuoteessa.
Näin hetekaa mainostettiin 1930-luvun lopulla:
- Ihannevuoteessa on nyt
- 12 JALKAA!
- PÄIVÄ- JA YÖJALAT ERIKSEEN!
- Heteka 37:n sisäsänky on päivisin ja siirrettäessä pyöräjaloillaan. Yöllä se pysyy vankasti paikoillaan tärinää eristävillä ja lattiaa säästävillä kumitulppajaloillaan. Sen vuode voidaan jo aamulla sijata, yöjaloille nostettaessa se nousee normaalikorkeudelle.
- Yläsängyn toinen reunaputki on taivutettu alaspäin, niin että se ei paina sängyn laidalla istuttaessa. - Kierukkajoustinpohjat ovat äärimmäisen lujia ja äänettömiä. Runko ja jalat paksua, umpisaumaista teräsputkea.
Heteka nautti suurta suosiota 1930-luvulta 1950-luvulle asti. Sitä valmistettiin kaikkiaan kaksi miljoonaa kappaletta ennen kuin Helsingin Teräshuonekalutehdas lakkautettiin 1964, ja lähes jokaisessa suomalaisessa kodissa oli heteka. Pienemmissä kodeissa, joissa ei ollut erillistä makuuhuonetta, heteka toimi tavallisesti päivisin sohvana ja levitettiin iltaisin parisängyksi.
Alussa Hetekassa käytettiin pienikierteisestä teräslangasta valmistettua kierukkajoustinpohjaa, joka oli markkinalupausten mukaan äänetön. Päällysosan jaloissa oli niissäkin aluksi vaimentimena kumitulpat. Myöhemmin, ilmeisesti kustannussyistä varsinkin sodan aikaan, pohja harveni rautalankaverkoksi, joka narisi etenkin vanhuuttaan äänekkäästi. Verkkopohja venyi pitkän nukkumisen seurauksena notkolle ja menetti muotonsa.[2] Selkälääkärit arvostelivat pilalle maattuja hetekoita ja neuvoivat korjaamaan ne vanerilevyllä. Kumitulpatkin jäivät pois joistakin malleista, jolloin jalat naarmuttivat lattiaa. Sota-aikoina teräsrunko jouduttiin muuttamaan välillä jopa puutekoiseksi.[1]
Heteka on jättänyt jälkensä suomalaiseen populaarikulttuuriin. Sille on omistettu useampia iskelmä- ja popkappaleita: Veikko Lavin Serenadi hetekalle (1978) ja Kunto Korlinin Vanha heteka (1992); mukaan voitaneen laskea myös Ilona-yhtyeen (termiä hiukan väärin käyttävä) Rottinkihetekka (1987). Myös Palle lauloi, kuinka "vaikk' näyttää että yhdelle, se antaakin unen kahdelle. Ihme tavaton tuo hetekamme on." Ennen saappaanheiton ja eukonkannon aikaa humorististen suomalaisten urheilulajien kirjoon kuului myös hetekantyöntö (tarkemmin ottaen hetekan sisemmän sängyn, jossa oli pyörät).
[muokkaa] Lähteet
- ↑ 1,0 1,1 Seppovaara, Juhani: "Muistojen markkinoilla" (luku Natisuta hetekata), Otava 2004
- ↑ Pilhjerta, Matti: Rautainen kaksoisleposohva YKS'KAKS 9/93
