Humanistinen psykologia
Wikipedia
Humanistinen psykologia sai alkunsa 1950-luvulla kun joukko humanistisesti suuntautuneita psykologeja halusi korjata behaviorismin sekä psykodynaamisen psykologian puutteita.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Humanistit halusivat keskittyä terveisiin
Humanistit eivät pitäneet siitä, että psykodynaamisessa psykologiassa keskityttiin sairaiden hoitamiseen. He halusivat keskittyä terveiden ja hyvävoimaisten ihmisten ominaisuuksien tutkimiseen. Näin saatua tietoa voitaisiin soveltaa niin, että kaikki ihmiset voisivat pyrkiä kohti täyttä ihmisyyttä ja parempaa elämää. Humanistit uskoivat, että oikeissa oloissa ihminen tekee luonnostaan valintoja jotka johtavat aitoon minuuteen. Aito minuus pääsee esiin vain itseään toteuttavilla ihmisillä. Humanistien mukaan ihmisten olosuhteet ovat niin huonot, että vain noin yksi ihminen sadasta toteuttaa itseään. Ihminen on niin turvallisuushakuinen että joutuu tekemään kompromisseja. Näin aito minuus jää toteutumatta ja seurauksena on kärsimystä.
[muokkaa] Menneisyydellä ei väliä
Humanistisessa psykologiassa esimerkiksi lapsuuden ei tarvitse antaa määrätä tulevaisuutta, vaan ihminen voi koska tahansa tehdä tulevaisuutta koskevat valintansa.
[muokkaa] Laadullinen tutkimus
Humanistiset psykologit uskoivat, että ihmisen käsittäminen ilman hänen kokemuksiensa huomioimista eri tilanteissa on mahdotonta. Siksipä humanistisessa psykologiassa ei pyritä tarkkaan ja mitattuun tietoon kuten behaviorismissa vaan tärkeämpää oli kuvailla avoimesti ja monipuolisesti tutkimuksen kohteesta saatua tietoa. Humanistit eivät pyri yleistettävissä olevaan tietoon vaan yksittäistapaukset ovat heille tärkeämpiä.
[muokkaa] Merkitys
Humanistinen psykologia on ollut merkittävä psykologian historialle sillä sen parissa on kehitetty monia terapiamuotoja. Humanistisen psykologian ongelma on kuitenkin se ettei sillä ole mitään yleistä teoriaa, jota kaikki humanistit kannattaisivat.
[muokkaa] Humanistisia psykologeja
[muokkaa] Lähteet
Lukion psykologia 1, Otava
