Ibn Saud
Wikipedia
Ibn Saud (oik. ʿabd Al-ʿazīz Ibn ʿabd Ar-raḥmān Ibn Fayṣal Ibn Turkī ʿabd Allāh Ibn Muḥammad Āl Saʿūd, s. noin 1880, k. 9. marraskuuta 1953, Riad, Saudi-Arabia) perusti Saudi-Arabian ja aloitti sen öljyn hyödyntämisen.
Saudit hallitsivat suurta osaa Arabiasta 1780–1880, mutta suvun ajoivat maanpakoon Kuwaitiin heidän kilpailijansa Rašidit. Vuonna 1901 Ibn Saud lähti veljensä Muhammadin ja serkkujensa, noin 40 soturin kanssa valloittamaan maitaan takaisin. Riadissa soturit hiipivät yöllä kaupunkiin ja surmasivat aamuvarhain Rašidien kuvernöörin ja valtasivat linnan. Ibn Saud keräsi nopeasti tukijoita ja valloitti puolet Najdista Rašideilta. Vuonna 1904 Ibn Rašid vetosi osmaneihin Saudien lyömiseksi. Saudien armeija kärsi tappion 15. kesäkuuta 1904, mutta palasi kun osmanit vetäytyivät.
Ibn Saud sai Najdin hallintaansa 1912 mennessä ja perusti uskonnollissotilaallisen Ikhwanin tukemaan valloituksiaan ja elvytti suvun liiton wahhabien kanssa. Ensimmäisen maailmansodan aikana britit yrittivät hieroa yhteistyötä Ibn Saudin kanssa, mutta kääntyivät Hijazin šarifin Husain ibn Alin puoleen. Britit solmivat joulukuussa 1915 sopimuksen, jonka mukaan Ibn Saudin maat olivat brittiläinen protektoraatti. Vastineeksi Ibn Saud julisti sodan Ibn Rašidia vastaan, joka oli turkkilaisten puolella.
Ibn Saud ei kuitenkaan julistanut välittömästi sotaa, vaan hyödynsi brittien aselähetyksiä ja 5000 punnan kuukausiavustusta. Vuonna 1920 hän hyökkäsi ja kukisti Rašidit 1922 mennessä, mikä kaksinkertaisi hänen maansa. Brittien tuki jatkoi 1924 asti.
Vuonna 1925 Saudit valtasivat Mekan Husain ibn Alilta ja päättivät 700 vuoden Hašimidien suojeluksen Islamin pyhissä paikoissa. 10. tammikuuta 1926 Ibn Saud julistettiin Hijazin kuninkaaksi Mekan suuressa moskeijassa.
Britit tunnustivat Saudien vallan suuressa osassa Arabiaa seuraavana vuonna ja 20. toukokuuta 1927 solmittiin Jeddan sopimus. Ibn Saud vaihtoi tässä yhteydessä Nadjin sulttaanin arvonimensä kuninkaaksi. Vuosina 1927–1932 Ibn Saud jatkoi valtansa vahvistamista ja kukisti Ikhwanin jäsenet, jotka olivat jatkaneet ryöstelyä hänen käskystään huolimatta ja olivat hyökänneet Irakiin. Vuonna 1932, kukistettuaan suurimman osan niemimaata, hän yhdisti maansa Saudi-Arabiaksi ja julisti itsensä sen kuninkaaksi brittien tuella.
Saudi-Arabiasta oli löydetty öljyä 1938 ja Ibn Saud antoi neuvonantajansa St. John Philbyn suosituksesta öljykentät amerikkalaisten öljy-yhtiöiden hyödynnettäväksi. Alkuaikoina suurin osa tuloista meni suoraan hovin käyttöön. Tulojen kasvaessa Ibn Saud alkoi käyttää niitä alamaistensa hyväksi.
Toisessa maailmansodassa Ibn Saud julisti maansa puolueettomaksi, mutta oli yleisesti liittoutuneiden puolella. Vuonna 1948 hän osallistui pienellä panoksella Israelin vastaiseen sotaan.
Ibn Saudin lasten määrä ei tarkkaan tiedetä, mutta arviot ovat 50 ja 200 välillä. Hän on kaikkien jälkeensä hallinneiden kuninkaiden isä.
| Edeltäjä: - |
Saudi-Arabian kuningas 1932–1953 |
Seuraaja: Saud bin Abdul al-Aziz as-Saud |
