Imetys

Wikipedia

Vauvan imetys

Pierre-Auguste Renoirin maalaus Äitiys (1886)

Symboli imetykselle (Matt Daigle, Mothering-lehden kilpailuvoittaja 2006)

Imetys on ihmisen tai eläimen syöttämistä äidin tai emon maitorauhasten erittämällä maidolla, yleensä suoraan äidin rinnasta tai emon nisästä.

Tämä artikkeli käsittelee ihmislapsen syöttämistä äidin maitorauhasten erittämällä maidolla, yleensä suoraan äidin rinnasta. Maidon eritykseen vaikuttavat äidin prolaktiini- ja oksitosiinihormonit sekä rintojen saama stimulaatio (vauvan imu tai lypsäminen). Oksitosiini saa maidon herumaan rinnoista ja prolaktiini vastaa maidontuotannon ylläpidosta etenkin imetyksen alkuvaiheessa, myöhemmin maidontuotantoa ohjaa lähinnä rinnoista poistuvan maidon määrä. Kun vauva imee rintaa, käynnistyy äidin aivolisäkkeessä oksitosiinin eritys ja rintoihin muodostunut maito valuu tai suihkuaa vauvan suuhun. Maitoa valmistuu rinnoissa jatkuvasti, niin imetyksen aikana kuin imetysten välilläkin. Mitä enemmän maitoa rinnoista poistuu, sitä tehokkaammin rinnat valmistavat uutta maitoa. Lähes kaikilla naisilla maito riittää lapsen ravinnoksi, jos lasta imetetään lapsen tarpeen mukaan riittävän usein. Vain muutamilla prosenteilla naisista maitoa ei fysiologisista syistä erity riittävästi lapsen ainoaksi ravinnoksi.

Maidonerityksen käynnistää synnytyksen jälkeen istukan irtoaminen. Vastasyntyneen imurefleksi takaa sen, että terve lapsi osaa jo muutamien minuuttien tai viimeistään vajaan tunnin kuluttua syntymästään imeä rintaa. Tärkeää imetyksen onnistumisen kannalta on oikeanlainen imuote, huonolla otteella vauva ei jaksa imeä, ei saa kaikkea tarvitsemaansa maitoa, rinnat kipeytyvät ja maidoneritys vähenee. Ensimmäisinä päivinä äidin rinnoista erittyy vain muutamia pisaroita kolostrumia, ensimaitoa. Nämä tipat riittävät hyvin terveen vastasyntyneen ravinnoksi, koska vauva kerää raskauden lopulla vararavintoa ensimmäisten päivien ajaksi. Kolostrumtipat sisältävät runsain mitoin vastasyntyneelle välttämättömiä vasta-aineita ja lisäksi suolen toimintaa edistäviä aineita. Yleensä maito nousee n. 3–4 päivän kuluessa synnytyksestä.

Ensimaito muuttuu ensimmäisten viikkojen aikana portaittain kypsäksi äidinmaidoksi, joka pysyy samanlaisena imetyksen jatkuessa aina vieroitusvaiheeseen saakka. Uusimpien tutkimusten mukaan maidon rasvapitoisuus tosin nousee, jos imetystä jatketaan yli vuoden ajan. Maidon koostumus vaihtelee jonkin verran päivän ja vuorokaudenajan mukaan, keskimäärin maito kuitenkin sisältää ravintoaineita samassa suhteessa. Eri naisten maito sisältää myös jotakuinkin samat ravintoaineet kaikkialla maailmassa. Pieniä eroja maidon rasvapitoisuudessa saattaa esiintyä, samoin äidinmaidon sisältämän rasvan laadussa ja vitamiinipitoisuuksissa riippuen äidin ravitsemuksesta.

Ravinnon saamisen lisäksi imetyksen on tutkittu olevan monella tavoin hyödyksi kehittyvälle lapselle. Äidinmaidon sisältämät vasta-aineet lisäävät lapsen vastustuskykyä monille taudeille ja maito sisältää kaikki tarpeelliset perusravintoaineet ihmislapselle sopivimmassa muodossa. Useiden tutkimusten mukaan imetys edistää myös lapsen ja äidin välisen suhteen kehittymistä. Pitkä imetys pienentää myös mm. äidin rintasyöpä- ja diabetesriskiä.

Maailman terveysjärjestön suositus on jatkaa imetystä vähintään kaksivuotiaaksi. Suomessa äideille annettava ohjeistus suosittaa täysimetystä lapsen ensimmäisen puolen vuoden ajan (aikaisintaan kiinteää lisäruokaa voi antaa 4 kuukauden iässä) ja sen jälkeen imetystä lisäruoan ohella vähintään yksivuotiaaksi ja sen jälkeen niin pitkään kuin äiti ja lapsi haluavat.

Yli yksivuotiaan lapsen imetystä kutsutaan usein taaperoimetykseksi.

[muokkaa] Tandemimetys

Tandemimetykseksi kutsutaan kahden eri-ikäisen sisaruksen yhtäaikaista imetystä. Tandemimetys yleistyy^lähde?, kun isompia sisaruksia imetetään yhä pidempään naisten paremman ravitsemuksen ja imetyksen positiivisten terveysvaikutusten vuoksi.