Indoeurooppalaisten alkuperä
Wikipedia
 |
|
|
|
|
|
|
Indoeurooppalaiset käsitetään nykyisin muiden kielikuntien ohella kielelliseksi ryhmäksi, jonka puhujat eivät muodosta omaa geneettistä tyyppiään, vaikka näinkin on aikaisemmin oletettu. Itäisimmät indoeurooppalaiset kielet löytyvät Intiasta, ja läntisimmät Euroopasta; tästä tulee myös nimitys indoeurooppalainen. Indoeurooppalaisia kieliä ovat nykyään mm. englanti, ranska, saksa, ruotsi ja venäjä sekä kreikka. On luultavaa, että eurooppalaiset ovat aikaisemmin puhuneet ainakin pääosin muita kieliä. Melko suosittu on käsitys, jonka mukaan indoeurooppalaiset olivat liikkuvia paimentolaisia tai puolipaimentolaisia asuivat alkujaan Mustan ja Kaspian meren pohjoispuolella olevilla nykyisten Ukrainan, Kazahstanin ja Venäjän aroilla. Tämä on päätelty arkeologisista kaivauksista. Näiden mukaan indoeurooppalaiset kesyttivät ensimmäisenä hevosen ja keksivät nopeat puolapyöräiset sotavaunut noin 2000 eaa. Sotaisat indoeurooppalaiset levittäytyivät aroilta ympäristöön monena aaltona alkaen noin 4000 eaa. Indoeurooppalaisa olivat Rooman aikaiset germaanit, slaavit ja keltit.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Kurgaanihypoteesi
Marija Gimbutasin ns. kurgaanihypoteesin mukaan indoeurooppalaisten alkukoti sijoittuu Mustanmeren pohjois- ja itäpuolelle Ukrainan ja Etelä-Venäjän aroille ja ajoittuu vuosituhannelle 4000 eaa. Gimbutasin mallin mukaan indoeurooppalaiset olisivat saapuneet Kaakkois-Eurooppaan kolmena asutusaaltona vuosien 4400 eaa. ja 2800 eaa. välissä. Tämän mallin mukaan indoeurooppalaiset olivat alkujaan liikkuvia, sotaisia paimentolaisia tai puolipaimentolaisia. Indoeurooppalaiset kesyttivät hevosen ja keksivät puolapyöräiset sotavaunut, jotka olivat aiempia umpipyöräisiä tehokkaampia.
Sen sijaan Colin Renfrew liittää indoeurooppalaiset maanviljelyksen saapumiseen ja ajoittaa heidän tulonsa Eurooppaan yli 2000 vuotta kurgaanimallia kauemmas. [1]
Kielten ja kulttuurien liikkumista arvellaan nykyisin kuitenkin tapahtuneen lähinnä kulttuurivaikutteiden ja kielenvaihdon keinoin, joskin myös väestöjen siirtymisiä on tapahtunut. Eurooppalaisten perimästä arvellaan nykyisin noin 10% olevan indoeurooppalaisilta, pohjolassa tämän "geneettisen indoeurooppalaisuuden" osuus katsotaan vielä pienemmäksi.
Maanviljelyksen ja indoeurooppalaisuuden leviämisen suhde on kiistanalainen. Joidenkin mukaan indoeurooppalaisen kielen levitti indoeurooppalaisten paimentolaisheimojen lähettyvillä Lähi-idässä keksitty maanviljelys, joka oli tehokkaampi elinkeino kuin Euroopassa harjoitettu metsästys-keräily. Indoeurooppalaiset paimentolaiset olivat teorian mukaan alistaneet alkuperäiset maanviljelijät, ja omaksuneet niiden kulttuurilliset saavutukset, joita sitten alkoivat levittää.
Teorian mukaan metsästäjä-keräilijät saivat vaikutteita lähistölle tulleilta indoeurooppalaisilta maanviljelijöiltä, ja oppivat näiltä maanviljelyksen, ja samalla vaihtoivat itselleen maanviljelijöiden kielen. Tätä olisi tapahtunut asteittain siten, että kielensä vaihtaneet olisivat sitten toimineet vastaavanlaisina opettajina muille metsästäjä-keräilijöille. Toisten mukaan eurooppalaiset olivat maanviljelijöitä jo ennen indoeurooppalaisten kielten tuloa, ja indoeurooppalainen kieli levisi muista syistä.
On kiistanalaista, mitä kieliä puhuttiin Euroopassa ennen indoeurooppalaisuutta. On myös epävarmaa, miten tämän alkueurooppalaisuuden kulttuurilliset ja kielelliset jäänteet näkyvät nykyeurooppalaisissa. Baskin kieltä pidetään yleisesti indoeurooppalaisuutta vanhempana Euroopassa, ja muita vastaavaan asemaan asetettuja kieliä olivat esimerkiksi muinaisten roomalaisten tuntema etruskin kieli. Jos suomensukuisen asutuksen jatkuvuusteoria pitää paikkansa, ovat suomalais-ugrilaiset kielet ainakin Fennoskandiassa ja Baltiassa vanhempia kuin indoeurooppalaiset kielet.
[muokkaa] Indoeurooppalaisuuden kehitysvaiheita Euroopassa
Euroopassa on levinnyt useampia indoeurooppalaisten kielten aaltoja. Sen lisäksi, että ne syrjäyttivät muiden kielikuntien kieliä, ne syrjäyttivät myös aiemmin puhuttuja indoeurooppalaisia kieliä. Eräinä vanhakantaisimpina euroopassa puhuttavina indoeurooppalaisina kielinä pidetään lättiä ja liettuan kieltä.
Indoeurooppalaiset kelttiläiskielet olivat vielä rautakaudella maanosan ehkä laajin kieliryhmä, johon kuuluvia kieliä puhuttiin Britanniasta Balkanille ja Espanjasta nykyiseen Saksaan. Kansainvaelluksista alkoi kelttikielten nopean kutistumisen vaihe. Germaaniset kielet syntyivät jonkin verran nykyisiä pääasiallisia puhuma-alueitaan idempänä, ja levisivät sieltä Länsi-Euroopan ja Etelä-Euroopan rannikoille asti, paikoin jopa Pohjois-Afrikkaan ja Lähi-itään. Mukana oli paljon myös suoranaista ihmisten muuttoliikettä, eikä vain kielenvaihtoja. Kansainvaellusten jälkeen kelttiläiskielet ovat edelleen hitaasti syrjäytyneet kielenvaihtojen kautta lähes kaikkialta varsinkin germaanisten ja romaanisten kielten vallattua alaa.
[muokkaa] Historiallisia teorioita
Joidenkin 1900-luvun alkupuolen rotutieteilijöiden mukaan indoeurooppalaiset, jolla viitattiin silloin myös rotuun, olivat peräisin Euroopasta tai Lähi-idästä, ja valloittivat muinoin itäisiä alueita, kuten Intian. Näin eurooppalaisten ansioksi yritettiin lukea myös muinainen Intian korkeakulttuuri ja samalla rasistiseen sävyyn väittää, ettei ehkä Kiinaa lukuun ottamatta kukaan ei-eurooppalainen ollut pystynyt luomaan korkeakulttuuria. Nykytulkinnan mukaan edelleen yleisesti katsotaan, että indoeurooppalaiset kielet ovat voineet syntyä muualla, ja kulkeutua vasta myöhemmin Intiaan, mutta erityisiin rotujen vaelluksiin ei uskota.
Oli myös teorioita, joiden mukaan Euroopassa asui "alkeellisempia" ihmisryhmiä, kuten turaaneja tai suomensukuisia, kunnes sotaisat indoeurooppalaiset heimot valtasivat Euroopan. Tätä teoriaa tuki pyörien, satuloiden ja metalliaseiden keksiminen Lähi-idässä, josta indoeurooppalaiset olisivat teorian mukaan näiden avulla levinneet. Alkuperäisten indoeurooppalaisten kulttuuria myös pidetään patriarkaalisempana ja sotaisampana kuin Eurooppaa asuttaneiden luonnonkansojen alkuperäistä kulttuuria. Indoeurooppalaisen kielen ja kulttuurin mukana levisi myös sotaisan ukkosenjumalan kultti, joka tunnetaan muun muassa skandinaaveilla nimellä Thor ja suomalaisilla Ukko. Itämeren alueelle tämä kultti levisi ilmeisesti yhtenä nuorakeraamisista kulttuurivaikutteista.
