Intialainen elokuva
Wikipedia
Intian elokuvateollisuus on tuotettujen elokuvien lukumäärällä mitattuna maailman suurin (877 pitkää elokuvaa ja 1177 lyhytelokuvaa vuonna 2003[1]). Elokuvaliput Intiassa ovat hyvin halpoja, keskimääräinen hinta on noin 0,24 euroa. 73% kaikista Aasian-Tyynenmeren alueen elokuvalipuista ostetaan Intiassa (yhteisarvo arvioitu 3,6 miljardiksi euroksi). Intiassa on myös maailman suurin elokuvakaupunki, Ramoji Film City[1]. Muita vastaavia ovat Intian elokuvapääkaupungin Mumbain elokuvakaupunki sekä Noida Film City, jossa majaansa pitää 50 satelliittikanavaa sekä kansainvälinen elokuvaoppilaitos Asian Academy of Film & Television. Elokuvateollisuutta pitää yllä suurelta osin maksava yleisö. The Central Board of Film Certification of Indian mukaan jokainen intialainen käy keskimäärin neljä kertaa vuodessa elokuvissa. Hiljattain intialainen elokuva on tullut tunnetummaksi myös muualla maailmassa, etenkin maissa joissa on intialaisperäistä väestöä.
[muokkaa] Alueelliset filmiteollisuudet
Virallinen tilastointi jaottelee Intiassa tuotetut elokuvat niiden kielten mukaan. Tämä käytäntö heijastelee osavaltioiden uudelleenjärjestelyä kielirajojen mukaan 1952-1970. Vaikka myös historioitsijat käyttävät tätä järjestelmää [2], se ei välttämättä kerro elokuvan tai sen ohjaajan maantieteellisestä alkuperästä. Esimerkiksi bengaliohjaaja Mrinal Sen ohjasi elokuvia orijaksi (Orissan osavaltion kieli), teluguksi (Andhra Pradesh) ja hindiksi (mm. Uttar Pradesh, Bihar, Madhya Pradesh). Intiassa tuotetaan elokuvia noin kolmellakymmenellä eri kielellä. Suurimmilla kielillä (hindi, bengali, marathi, kannada, tamili, telugu ja malajalam) on kaikilla oma elokuvateollisuutensa.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Central Board of Film Certification of India
- ↑ Thoraval, Y: "The regional Cinemas", Chapter 6, page 219-222, "The Cinemas of India"
[muokkaa] Aiheesta muualla
- sarai.net, intialaisen elokuvan aikajana (englanniksi)
