Irtolaislaki
Wikipedia
Irtolaislaki (17.1.1936/57) on vuonna 1936 säädetty, vuoteen 1986 voimassa ollut laki, joka koskee irtolaisten hoitoa ja valvontaa yhteiskunnassa. Irtolaisen määritelmä sisältyy lakiin. Sillä tarkoitettiin esimerkiksi prostituoituja ja kerjäläisiä.
Irtolaislain nojalla henkilö voitiin ensinnäkin saattaa ns. irtolaisvalvonnan alaiseksi. Tämä tarkoitti sitä, että henkilölle voitiin antaa määräyksiä mm. hänen asuinpaikastaan. Irtolaiset merkittiin myös erityiseen irtolaisrekisteriin. Jos valvonta ei tehonnut, saatettiin lähettää määräajaksi työlaitokseen. Eritystä oli se, että tähän ei tarvittu tuomioistuimen päätöstä, vaan työlaitokseen voitiin lähettää hallinto-oikeudellisella päätöksellä.
Kalle Päätalo kertoo kirjassaan Täysi tuntiraha mielisairaan isänsä Hermannin lähettämisestä Pelsonsuon varavankilaan n. 1935. Tämä johtui siitä, että häntä pidettiin työtä vieroksuvana, ei mielisairaana. Irtolaislaki olisi mahdollistanut tällaisen toimenpiteen. Irtolaislaki ei tässä kuvatussa muodossa kuitenkaan tuolloin ollut vielä voimassa.
Irtolaisasioista oli säädöksiä myös ennen tätä lakia. Laki korvasi 2.4.1883 annetun asetuksen irtolaisista sekä eräitä muita säädöksiä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Lakiteksti
[muokkaa] I luku: Irtolaiset ja heitä koskevat toimenpiteet
- 1 §. Irtolainen on tämän lain mukaan:
- 1) Työhön kykynevä henkilö, joka toimettomana, riittäviä elatusvaroja vailla, kuljeksii paikkakunnalta toiselle, elleivät asianhaarat osoita hänen hakevan työtä;
- 2) sellainen työhön kykynevä henkilö, jolla on tapana vieroksua työtä ja sen vuoksi joutuu köyhäinhoidon tarpeeseen tai tulee ylivoimaiseksi rasitukseksi toiselle henkilölle ja siten ilmeisesti saattaa tämän vaaraan joutua tarvitsemaan köyhäinhoitoa itselleen tai sille, josta hänen lain mukaan on pidettävä huolta;
- 3) henkilö, jolla on tapana kerjätä tai käyttää toista kerjuuseen taikka sallia, että hänen hoidossaan oleva 18 vuotta nuorempi henkilö kerjää; sekä
- 4) henkilö, joka pitämällä tapanaan hankkia tuloja hyvien tapojen vastaisilla ja siveellisesti hylättävillä keinoilla taikka muulla elämäntavallaan tuottaa ilmeistä vaaraa yleiselle järjestykselle, turvallisuudelle tai siveellisyydelle.
- Irtolaisena ei kuitenkaan tämän lain mukaan käsitellä henkilöä, joka on 18 vuotta nuorempi, eikä mielisairasta, tylsämielistä tai vähämielistä. Sellaista henkilöä on asianomaisen viranomaisen huollettava, niinkuin erikseen säädetään.
- 2 §. Irtolaista on, milloin se katsotaan tarkoituksenmukaiseksi, varoitettava sekä sen ohessa
- 1) autettava vapautumaan epäedullisesta ympäristöstä sekä hankkimaan itselleen sopiva asunto tai työpaikka;
- 2) toimitettava kotipaikkakuntaaansa siellä käsiteltäväksi;
- 3) avustettava saamaan sairaala- tai muuta hoitoa, jos hän on sellaisen tarpeessa; sekä
- 4) tuettava ja ohjattava muilla sopivilla keinoilla säännölliseen ja kunnialliseen elämäntapaan.
- Milloin on ilmeistä, että 1 momentissa mainitut toimenpiteet eivät ole riittäviä, määrättäköön irtolainen irtolaisvalvonnan alaiseksi.
- 3 §. Irtolaisvalvonnan alaisen tulee noudattaa hänen elämäntavastaan, asuinpaikastaan, asunnostaan annettuja ohjeita.
- 4 §. Irtolaisvalvonta kestää yhden vuoden. Jos valvonnanalaisena olevan henkilön elämäntavan tai hänen osoittamansa käytöksen perusteella on ilmeistä ettei hän, vapautettuna valvonnasta, viettäisi säännöllistä ja kunniallista elämää, voidaan irtolaisvalvonnan aikaa pidentää enintään kahdella vuodella.
- Irtolaisvalvonta voidaan lakkauttaa ennen määräaikaa jos on todennäköistä, että valvonnanalainen ilman valvontaakin tulee elämään säännöllisesti ja kunniallisesti. Älköön valvontaa kuitenkaan ilman erityistä syytä lakkautettako ennen kuin se on kestänyt 6 kuukautta.
- 5 §.
- 6 §.
- 7 §. Irtolainen on velvollinen alistumaan asianomaisen viranomaisen määräyksestä toimeenpantavaan lääkärintarkastukseen ja tarpeenmukaiseen hoitoon.
[muokkaa] II luku: Laitoshoito
[muokkaa] Työlaitokset
- 8 §. Työlaitos on irtolaisten hoitoa varten perustettu valtion laitos taikka sellainen kunnallinen tai yksityinen laitos tai sen osasto, jonka sosiaaliministeriö irtolaisten työlaitokseksi hyväksyy.
- 9 §. Työlaitokset ovat sosiaaliministeriön ylimmän valvonnan alaisia. Paikallinen johto ja hoito kuuluu työlaitoksen johtajalle ja johtokunnalle. Tarkempia määräyksiä työlaitoksen toiminnasta sekä sen sisäisestä järjestyksestä annettakoon laitoksen ohjesäännössä, joka on kunnalliselle tai yksityiselle laitokselle asianomaisen maaherran vahvistettava, hankittuaan siitä köyhäinhoidon keskusviranomaisen lausunnon, ja valtion laitokselle sosiaaliministeriön vahvistettava.
- 10 §. Työlaitoksessa hoidettakoon irtolaista siksi, kunnes on saatu perusteltua syytä olettaa, että hän tulee viettämään säännöllistä ja kunniallista elämää, kuitenkin enintään yksi vuosi taikka, jos häntä lähinnä edellisten viiden vuoden aikana jo on työlaitoksessa irtolaisuuden vuoksi hoidettu tai samana aikana pidetty pakkotyössä, enintään kolme vuotta.
[muokkaa] Pakkotyölaitokset
- 13 §. Pakkotyölaitokset ovat pakkotyön suorittamista varten perustettuja ja järjestettyjä valtion laitoksia. Pakkotyölaitokseksi voi valtioneuvosto hyväksyä myös kunnallisen työlaitoksen tai sen osaston.
- 14 §. Pakkotyölaitokset ovat oikeusministeriön ylimmän johdon ja valvonnan alaisia. Paikallinen johto ja hoito kuuluu laitoksen johtajalle ja johtokunnalle. Tarkempia määräyksiä pakkotyölaitoksen toiminnasta sekä sen sisäisestä järjestyksestä annettakoon laitoksen ohjesäännössä, joka onoikeusministeriön vahvistettava.
- 15 §. Tämän lain nojalla pakkotyöhön pantua pidettäköön siinä kaksi vuotta.
- Jos pakkotyöläisen elämäntavan tai hänen osoittamansa käytöksen perusteella on ilmeistä, ettei hän, päästettynä pakkotyöstä kahden vuoden kuluttua, tulisi elättämään itseänsä kunniallisesti eikä muutoinkaan viettämään työteliästä ja säännöllistä elämää, voidaan hänen pakkotyöaikaansa pidentää enintään yhdellä vuodella.
- Pakkotyöläistä, joka aikaisemmin on ollut pakkotyölaitoksessa tai kärsimässä vapausrangaistusta yhteensä ainakin kuusi vuotta, pidettäköön pakkotyössä aina siihen asti, kun on saatu perusteltua aihetta olettaa, että hän vapaaksi päästyään tulee elättämään itsensä kunniallisesti sekä muutoinkin viettämään työteliästä ja säännöllistä elämää.
- 16 §. Jos on todennäköistä, että pakkotyöläinen päästettynä pakkotyölaitoksesta elättää itsensä kunniallisesti sekä muutoinkin viettään työteliästä ja säännöllistä elämää, voidaan hänet ehdollisesti päästää laitoksesta aikaisemminkin, kuin 15 §:ssä sanotaan, ei kuitenkaan, ellei siihen ole erikoista syytä, ennen kuin yksi vuosi on kulunut pakkotyön alkamisesta.
- Pakkotyölaitoksesta ehdollisesti päästetystä on vastaavasti voimassa, mitä työlaitoksesta ehdollisesti päästetystä 10 §:n 3. momentissa on säädetty. Irtolaisvalvonnan aika on kuitenkin kolme vuotta.
- 17 §. Jos pakkotyöläinen ikänsä, sairauden, ruumiinvian tai muutoin vähentyneiden ruumiin- tai sielunvoimien takia on käynyt pysyväisesti työhön kykenemättömäksi, keskeytettäköön pakkotyön täytäntöönpano ja toimitettakoon hänet köyhäinhoitoviranomaisen huollettavaksi, niin kuin 6 §:ssä säädetään.
- 18 §. Pakkotyöläistä älköön pidettäkö yhdessä vankien kanssa. Pakkotyölaiset on ikänsä ja kehityksensä mukaan sekä muutoinkin siten ryhmiteltävä ja eroteltava, että turmelevaa vaikutusta heidän keskensä mahdollisuuksien mukaan vältetään ja heidän siveellistä paranemistaan edistetään.
- Pakkotyöläinen voidaan pitää yksinäishuoneessa, jos siihen on erityistä syytä.
- 19 §. (Työtulojen jakamisesta)
- 20 §. (Työ omaksi hyödyksi)
- 21 §. (säädetty 1944) Pakkotyön täytäntöönpanosta noudatettakoon muutoin soveltuvin kohdin rangaistusten täytäntöönpanosta annetun asetuksen 2 luvun 4,5,6 ja 7 §:n, 8 §:n 1, 2, 3, 4 ja 5 momentin sekä 9, 10, 11 ja 12 §:n säännöksiä.
- Pakkotyötä voidaan tarpeellisen valvonnan alaisena teettää pakkotyölaitoksen ulkopuolellakin.
- Pakkotyöläiseen sovellettakoon myös, mitä vangin oikeudesta mennä avioliittoon erikseen on säädetty.
[muokkaa] III luku: Huoltoviranomaiset ja menettely
[muokkaa] IV luku: Erinäisiä säännöksiä
[muokkaa] Kumoamissäädös
Päihdehuoltolaki 41/1986 kumosi irtolaislain.
