Itseorganisoituminen
Wikipedia
Itseorganisoituminen on lähinnä kompleksisten systeemien ominaisuus. Niihin syntyy itseorganisoitumisen kautta "ilmaiseksi" järjestystä, joka näkyy osia suurempina uusina kokonaisuuksina emergentteinä "hahmoina".
[muokkaa] Itseorganisoituvan systeemin osat
Yksinkertaisin periaatteellinen esitys itseorganisoituvista systeemeistä on järjestelmä, jossa on seuraavat osat:
- systeemikokonaisuus
- systeemin osat
- systeemin osien vaikutussuhde systeemin kokonaisuuteen. Tämä vaikutussuhde on emergenssi.
- systeemikokonaisuuden vaikutussuhde systeemin osiin. Tämä vaikutussuhde on kontrolli.
Itseorganisoituvat systeemit kompleksisina ilmiönä tarkoittavat suurta määrää osia ja niiden monimutkaisia yhteyksiä.
[muokkaa] Itseorganisoituvan systeemin merkityksestä
Itseorganisoituminen selittää kompleksisia systeemejä kuten elämää, aivoja, taloutta ja teknologiaa.
Edellisen itseorganisoituvan systeemin kuvauksen perusteella voidaan ymmärtää mm. se asia, että systeemi muuttaa osiaan, käyttää niihin kontrollia. EU on systeeminä suurempi kuin osiensa summa ja se käyttää kontrollia osiinsa. Tästä seuraa tunne kansallisvaltioiden itsemääräämisoikeuden vähenemistä. Se siis oikeasti vähenee. Muuten EU ei olisi systeemi. Vastaava pätee luonnollisesti kaikkiin (itseorganisoituviin) systeemeihin, esim. NATO:oon tai autoon. Autossa esim. ventiilit eivät voi toimia miten tahansa, "vapaasti", vaan tietyssä auton moottorin idean edellyttämässä järjestyksessä.
Jos kaksi valtiota tai ihmistä ovat täysin itsenäisiä, niillä ei ole mitään sopimuksia tai muita siteitä keskenään, ne elävät "luonnon tilassa". Jos ne (he) sopivat toisensa auttamisesta, työnjaosta (yms.), niiden (heidän) välillä on side, joka tekee niistä (heistä) systeemin. Sopimus tai työnjako (yms.)kontrolloi tätä systeemiä, eli rajoittaa osiensa toimintamahdollisuuksia.
Ihmisten osalta saadaan edellisen perusteella näkemystä mm. avioliittoon, lakiin ja poliisiin, verojen maksamiseen ja tien oikealla puolella ajamiseen. Ne kaikki rajoittavat osiensa toimintavapautta, mutta myös rakentavat suurempia systeemejä: perhe, yhteiskunta, kunta, valtio, kirkko ja toimiva liikennejärjestelmä. Suurempi (parempi, voimakkaampi, hyvinvoivempi jne.) systeemi sisältää siis aina ristiriidan. Vastakkain ovat osien kontrolli ja suuremman systeemin parempi toiminta suuremman systeemin ehdoilla.
