Jack Witikka
Wikipedia
Jack Witikka (alk. Jacobsson, s. 21. joulukuuta, 1916 Helsinki - 28. tammikuuta 2002 Espoo) oli suomalainen teatteri- ja elokuvaohjaaja. Witikka opiskeli teatterialaa mm. Englannissa ja Yhdysvalloissa ja aloitti uransa Suomalaisessa Oopperassa ohjaajana 1940-luvun lopulla, josta siirtyi sitten 1950-luvun puolella Kansallisteatteriin. Siellä Witikka toimi ohjaajan, talouspäällikön, apulaisjohtajan ja myöhemmin 1960-luvulla johtajan tehtävissä.
Witikka oli myös erittäin kiinnostunut elokuvataiteesta ja hän alkoi tehdä lyhytelokuvia 1940-luvun lopulla. Tämä johti ennen pitkää hänen ensimmäiseen koko-illan elokuva ohjaukseen Aila - Pohjolan tytär (1951). Michael Powell oli elokuvan taustalla vaikuttamassa tuottajana ja Witikan tukijana. Tarkoitus oli, että elokuva olisi saanut kansainvälisen levityksen ja nostanut suomalaisen elokuvan maailmankartalle. Mutta toisin kuitenkin kävi. Ansioistaan huolimatta elokuvan suosio ei ollut järin suuri edes Suomessa. Erik Blomberg palkittiin kuitenkin kuvaus-Jussilla elokuvasta.
Vuonna 1954 valmistui Witikan fantasiaelokuva Pessi ja Illusia, joka pohjautui Ahti Sonnisen Yrjö Kokon tekstien pohjalta säveltämään satubalettiin. Mutta tätä ennen ensi iltaan tuli säveltäjä Gabriel Linsénin elämänkertaelokuva Mä oksalla ylimmällä, jonka kautta alkoi Witikan yhteistyö kirjailija Walentin Chorelin kanssa. Se jatkui vielä kahdella muulla elokuvalla, ekspressionistisella aikuisten satuelokuvalla Nukkekauppias ja kaunis Lillith (1955), joka on tarina nimettömästä valtiosta, jossa leikkiminen on kielletty sekä absurdilla komedialla Äidittömät (1958), jonka Witikka oli sovittanut myös teatteriin. Äidittömät on täynnä vihjailevaa seksuaalisymboliikkaa, outoja hahmoja ja tilanteita. Kaiken kruunaa Maikki Länsiön mainio, tahallisen ylinäytelty roolihahmo. Äidittömät onkin harvinainen esimerkki absurdista, lähes surrealistisesta elokuvasta suomalaisessa elokuvassa.
Kahden viimeisen Chorell-elokuvan välissä Witikka ohjasi toisen elokuvasovituksen Frans Emil Sillanpään klassikkoromaanista Silja - nuorena nukkunut (1956). Ensimmäisen oli ohjannut Teuvo Tulio vuonna 1937. Kyseisen elokuvan ainoat kopiot kuitenkin tuhoutuivat Adams-filmin tulipalossa 1959, joten Witikan sovitus Siljasta on ainoa jäljellä oleva. Sillanpääfilmatisoinnin käsikirjoittaja toimi mm. Edvin Laineen Tuntemattomaan sotilaaseen käsikirjoituksen tehnyt Juha Nevalainen, jonka kanssa Witikka jatkoi yhteistyötä vielä Mies tältä tähdeltä (1958) -elokuvan parissa. Elokuva oli varsin realistinen alkoholistikuvaus, jollaista suomalaisessa elokuvassa ei oltu aikaisemmin nähty. Realismia oli omiaan luomaan myös se, että elokuvan näyttelijöitä ei lainkaan maskeerattu.
Seuraavat vuodet Witikan ura jatkui lähinnä kepeiden komedioiden, kuten Virtaset ja Lahtiset (1959) sekä Iloinen Linnanmäki (1960)parissa. Kummatkin olivat Witikan ensimmäisiä ja ainoita värielokuvia, mutta elokuvataiteellilta ansioiltaan eivät kovinkaan korkeatasoisia, vaikka ensin mainitussa elokuvassa Heimo Lepistö kylläkin tekee yhden uransa herkullisimmista komediapäärooleistaan.
Witikan viimeiseksi elokuvaksi jäi Pikku Pietarin piha (1961), joka oli sovitus Aapelin samannnimisestä romaanista. Elokuva oli lämminhenkinen kuvaus helsinkiläisen puutalokorttelin asukkaista, ja elokuvaa on monessa suhteessa pidetty Witikan parhaimpana.
1960-luvulla suomalaisen elokuvan sukupolvenvaihdos laittoi monta vanhaa elokuvantekijää "pakkoeläkeelle". Näin kävi myös Witikalle, joka jatkoi uraansa teatterin puolella. 1980-luvulla Witikka johti Svenska Teaternia.
[muokkaa] Elokuvat
- Aila, Pohjolan tytär, 1951 (ohjaus, käsikirjoitus)
- Mä oksalla ylimmällä, 1954 (ohjaus, käsikirjoitus)
- Pessi ja Illusia, 1954 (ohjaus, käsikirjoitus)
- Nukkekauppias ja kaunis Lillith, 1955 (ohjaus, käsikirjoitus)
- Silja-nuorena nukkunut, 1956(ohjaus)
- Äidittömät, 1958 (ohjaus, käsikirjoitus)
- Mies tältä tähdeltä, 1958 (ohjaus)
- Suuri sävelparaati, 1959 (ohjaus, näyttelijä |himself|)
- Virtaset ja Lahtiset, 1959 (ohjaus, käsikirjoitus)
- Iloinen Linnanmäki, 1960 (ohjaus)
- Pikku Pietarin piha, 1961 (ohjaus, käsikirjoitus)
- Pedon merkki, 1981 (näyttelijä |eversti|)
[muokkaa] Palkinnot
- 1959 Jussi-palkinto Mies tältä tähdeltä -elokuvan ohjauksesta
- 1962 Nuoriso-elokuvapalkinto elokuvasta Pikku Pietarin piha Berliinin elokuvajuhlilla
- 1962 Hopeinen karhu -ehdokkuus Berliinin elokuvajuhlilla
