Jeffrey Dahmer

Wikipedia

Jeffrey Dahmer pidätyskuvassa

Jeffrey "Jeff" Lionel Dahmer (21. toukokuuta 1960–28. marraskuuta 1994) oli amerikkalainen sarjamurhaaja ja kannibaali, joka murhasi 17 miestä vuosina 1978–1994 suurimman osan murhista tapahtuessa vuosina 1989–1991.

Sisällysluettelo

1 Lapsuus ja nuoruus
2 Murhat
3 Vangitseminen ja kuolema
4 Uhrit
5 Kirjallisuutta
6 Lähteet
7 Aiheesta muualla

[muokkaa] Lapsuus ja nuoruus

Dahmer oli nuoruudessaan hyvin ujo ja hän kärsi huonosta itsetunnosta. Hänellä oli myös jatkuvia ongelmia päihteiden kanssa. Hänen vanhempansa erosivat Dahmerin ollessa teini-ikäinen ja hänet jätettiin oman onnensa nojaan. Dahmer oli jo nuorena kiinnostunut kuolleiden eläinten silpomisesta ja paloittelusta.

Dahmerin isä suostutteli Dahmerin liittymään armeijaan, jossa hän palveli lääkintämiehenä Saksassa. Alkoholiongelmansa takia Dahmer kuitenkin vapauttettiin tehtävistään. Vuonna 1988 Dahmer pidätettiin 13-vuotiaan pojan seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja hän joutui siviilityöleirille vuodeksi.

[muokkaa] Murhat

Useimmat Dahmerin uhreista olivat nuoria homoseksuaaleja. Dahmer myös säilytti uhriensa ruumiit asunnossaan. Häntä syytettiinkin myös nekrofiliasta ja kannibalismista. Dahmer myönsikin syöneensä uhriensa hauikset. Hän keräsi myös uhriensa pääkalloja.

Ensimmäisen murhansa Dahmer teki ollessaan 18 vuotta. Tuolloin hän tappoi Steve Hicksin, jonka oli kutsunut kotiinsa. Hän sai jatkaa murhiaan melko rauhassa, vaikka naapurit valittivatkin Dahmerin asunnosta tulevasta hajusta. 27. toukokuuta 1991 eräs Dahmerin uhreista, 14-vuotias laosilainen^[1] Konerak Sinthasomphone, onnistui pakenemaan Dahmerin asunnosta. Milwaukeen poliisi kuitenkin palautti alastomana ja sekavana harhailleen pojan Dahmerille, koska Dahmer uskotteli poliisille pojan olevan hänen 19-vuotias rakastajansa. Myöhemmin samana iltana Dahmer paloitteli uhrinsa. Dahmerin uhrin takaisin käännyttäneet poliisit, John Balcerzak ja Joseph Gabrish, erotettiin Milwaukeen poliisista Dahmerin pidätystä seuranneen mediakohun myötä, mutta he pääsivät myöhemmin takaisin töihinsä päätöksestä valitettuaan. Onnistuneen työtaistelun johdosta poliisiliitto valitsi molemmat "vuoden poliiseiksi".

Kesällä 1991 Dahmer teki useita murhia nopeaan tahtiin, noin yhden joka viikko. Viimeisen uhrinsa, Joseph Brandehoftin, hän murhasi vain kolme päivää ennen kiinnijäämistään.

[muokkaa] Vangitseminen ja kuolema

22. heinäkuuta 1991 Tracy Edwards onnistui pakenemaan Dahmerin asunnosta. Edwards pysäytti poliisiauton ja johdatti poliisit Dahmerin asunnolle. Poliisit löysivät Dahmerin asunnosta 11 hänen surmaamansa uhrin ruumista, sekä valokuvia heistä ennen ja jälkeen kuoleman. Jääkaapista löytyi lisäksi uhrien päitä. Dahmer pidätettiin ja häntä syytettiin 15 murhasta, joista hänet tuomittiin viiteentoista elinkautiseen vankeusrangaistukseen (vähintään 936 vuotta) 17. helmikuuta 1992.

Dahmer murhattiin vankilassa 28. marraskuuta 1994, kun elinkautisvanki Christopher Scarver hakkasi Dahmerin ja erään toisen vangin, Jesse Andersonin kuoliaiksi painonnostotangolla. Antisosiaalisesta persoonallisuushäiriöstä ja vakavasta psykoottisesta häiriöstä kärsinyt Scarver selitti vartijoille Jumalan määränneen hänet toimimaan näin. Hän sai kuitenkin murhista kaksi elinkautista lisää.

Dahmerin kuoleman jälkeen hänen aivojaan olisi haluttu tutkia, mutta Dahmerin isä kielsi sen vedoten uskonnollisiin periaatteisiinsa. Dahmerin ruumis hävitettiin polttamalla ja tuhkat jaettiin hänen biologisen äitinsä ja isänsä kesken. Dahmerin isä kirjoitti myöhemmin kirjan (A Father's Story), joka käsitteli Dahmerin tekoja sekä niiden vaikutusta hänen perheeseensä.